Yleisurheilussa tekeillä iso opetustarina –	Elina Lampela palasi tulevaisuuteen

Elina Lampela hyppäsi Kuortaneella oman ennätyksensä 445.

Yleisurheilu

Yleisurheilussa tekeillä iso opetustarina – Elina Lampela palasi tulevaisuuteen

Nimi tarkasti mieleen: Elina Lampelasta kuullaan vielä.

Jari Kupila
TEKSTI Jari Kupila
@JariKupila
JULKAISTU 15.6.2020 | KUVAT All Over Press

Yleisurheilukesä on alkanut suomalaisittain harvinaisen iloisella sykkeellä. Siinä missä lähes koko muu yleisurheilumaailma on koronarajoitusten vuoksi puolittain halvaantuneessa tilassa, Suomessa on onnistuttu oman vahvan kansallisen kisaperinteen ja yhteiskunnan onnistuneen koronataistelun vuoksi rakentamaan lähes normaali kotimainen kisatodellisuus.

Samalla urheilijat ovat esiintyneet poikkeuksellisen vapautuneella ja urheilemisestaan nauttivalla otteella. Normaali kisarajastressi on ollut poissa. On keskitytty kilpailemaan tässä ja nyt.

Se on tuonut myös tuloksia. On nähty SE-tuloksia, mutta ennen kaikkea on nähty isoja henkilökohtaisia kehitysaskelia.

Yksi mielenkiintoisimmista yksilötason tarinoista tiivistyy seiväshyppääjä Elina Lampelaan.

Takavuosien teinilupaus menetti aikuistumisensa kynnyksellä ilon hyppäämiseensä. Valmentautumisen ja urheilijaelämän hallinnan kokonaisuudesta tuli sekamelska, joka vei keskittymisrauhan ja sotki kehitysotteen.

Motorinen ja tekninen peruslahjakkuus ei kadonnut sinänsä mihinkään, mutta seiväshypyn kaltaisessa lajissa kaikki lähtee kuitenkin siitä, että tekemisen ja elämisen yleinen tasapainotila määrittelee mahdollisuudet saada aikaan oman potentiaalin mukaisia tuloksia.

Tasapainottelun vuodet alkavat kuitenkin olla takana. Oma uusi ote urheilemiseen on löytynyt.

Jo talvella näkyi hallihypyissä merkit siitä, että Lampelan urheilemisen tasapainotila ja sitä kautta itseluottamus alkavat palata.

Ja ulkokauden avaus on vähintäänkin rohkaiseva. Kuortaneella lauantaina hypätty 445 on oma komea ennätys, Suomessa vain Minna Nikkanen ja Wilma Murto ovat koskaan hypänneet paremmin. Se olisi ollut EM-kisarajan ylitys, mikä EM-kisoja ei olisi peruttu.

Tärkeintä on kuitenkin huomata tarinan iso kuva.

Lampela on edelleenkin vain 22-vuotias, siis juniori. Kun tässä iässä on hallussa paitsi poikkeuksellista hyppäämisen liittyvää teknistä osaamista, myös kokemus vaikeiden vaikeuksien selättämisestä, on lähtökohta tulevaisuuteen erittäin herkullinen.

Tämä tarina ei todellakaan ole vielä ohi. Se on vasta alussa.

Samalla Lampela on taas yksi esimerkki viime aikoina ilahduttavasti yleistyneestä ilmiöstä, jossa suomalaiset yleisurheilijalupaukset eivät enää välttämättä lannistukaan siihen, että uran aikuisvuodet eivät etenekään aivan niin upean itsestään selvästi kuin juniorivuosina näytti.

Annimari Korte pelasti uransa ja nosti itsensä huipulle kolmikymppisenä. Kristian Pulli on hakenut potentiaalinsa mukaista hyppyä kaikki 20-vuotispäivänsä jälkeiset vuodet – ja 25-vuotiaana tärähti pituuden SE-hyppy.

Suomalaisessa yleisurheilussa on ollut pitkään tietty lannistumisen perinne. Kun lupaavista juniorivuosista on tultu aikuisten huippu-urheilun karuun maailmaan, ei ole oikein kestetty – eikä lajiyhteisö ole osannut auttaa kestämään – sitä kovaa koulua, mikä ensimmäisistä aikuisvuosista helposti tulee.

Nyt alkaa näyttää ilahduttavasti siltä, että on opittu ajattelemaan toisin. Ura ei välttämättä ole ohi, vaikka 20-vuotiaana tulee vaikeuksia. Se, että matkan tulee mutkia, ei ole matkan loppu.

Jos takaiskut osataan oikein ottaa ja oikein käsitellä, nekin ovat lopulta etenemistä, urheilijana kasvua, tulevan tuloskehityksen pohjustamista – vaikka tulokset jokusen vuoden laahaisivatkin.

 

Tilaa ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa” -kirja ja Elmo-lehti huippuedulliseen yhteishintaan tästä tai pelkkä kirja tästä!