Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Vimpelin yllättävä pelinjohtajaratkaisu siirtää vastuun pelaajille

Markku Hylkilä jatkaa Vimpelin pelinjohtajana. @ Juha Tamminen / All Over Press

Vimpelin Veto on Elmo-lehden tietojen mukaan päätynyt jatkamaan pelinjohtaja Markku Hylkilän sopimusta. Hylkilä itse neuvotteli kesän aikana palaamisesta Oulun Lippoon, mutta hän lykkäsi paluunsa Ouluun tuonnemaksi ja jatkaa Vimpelissä myös ensi kaudella.

Vaikka Hylkilällä oli ensi kaudesta optio, hänen jatkamistaan voidaan pitää yllättävänä. Veto aloitti kautensa erinomaisesti, mutta hyytyi heinä-elokuussa ja hävisi välierissä Joensuun Mailalle aneemisten esitysten jälkeen suoraan 0-3.

Monet odottivat, että Vimpeli olisi vaihtanut pelinjohtajaa, sillä Hylkilän taidot huippujoukkueen johtamisessa osoittautuivat heppoisiksi. Ongelmat korostuivat etenkin otteluissa kärkijoukkueita vastaan: Vimpeli hävisi pudotuspelin mukaan lukien koko kauden aikana kuudesti – ja kaikki tappiot tulivat Joensuulle (4) ja Sotkamolle (2).

Tilaa Elmo tästä edulliseen tarjoushintaan – 4 kk 35 euroa!

Hylkilä ongelmat ovat kahdella tasolla. Niistä ensimmäinen on tekninen pelinjohtaminen. Sisäpelissä ongelmana on pelin juoksuttaminen nykypesäpallon ja absoluuttisen huippupesäpallon vaatimalla tavalla. Varsinkin runkosarjassa letka katkesi lukemattomia kertoja väärään paikkaan Hylkilän härkäpäisen peluuttamisen takia. Toinen näkyvä ongelma oli se, kuinka Hylkilä käytti eri pelaajia eri tilanteissa. Esimerkiksi Perttu Ruuska kärsi siitä, että hän saattoi jäädä joissakin vuoropareissa jopa kokonaan käyttämättä ja muutenkin hänen vastuunsa määrä heitteli ottelusta toiseen. Välierissä Hylkilä hakkasi päätään seinään ihmeellisellä läpilyöntivimmalla, mikä huipentui viimeisessä välieräottelussa, jossa Vimpeli hukkasi tuloillaan olleen kriittisen palottoman ajon järjettömiin läpilyöntiyrityksiin.

Myös ulkopelissä ja varsinkin Vimpelin ulkopelikuvioissa oli puutteita, jotka revittiin auki julmalla tavalla välieräsarjassa Joensuuta vastaan.

Toinen taso Hylkilän ongelmissa on hänen johtamistyylinsä. Hylkilän – kuten aika monen muunkin Superin pelinjohtajan – kannattaisi lukea Erkka Westerlundin Elämän peli -kirja kannesta kanteen ja pohtia miten pelaajia johdetaan ja miten heidän kanssaan kommunikoidaan. Onko kysymys vain taitojen ja taktiikan opettamista vai pitääkö osata johtaa myös pelaajan ajatusta, mieltä ja kroppaa?

Tässä kohtaa on hyvä nostaa esille myös pelaajien vastuu. Vaikka Hylkilän taktisessa osaamisessa ja henkilöjohtamisessa onkin puutteita, se ei vapauta pelaajia vastuusta. Tästä on hyvä esimerkki Joensuu-otteluissa esille noussut Olli Heikkalan peluuttaminen napamiehenä liian edessä. Totta, selkeä virhe Hylkilältä, mutta mikä oli Heikkalan takana polttolinjassa pelanneiden Severi Lassilan ja Mikko Kanalan vastuu? Jos olisimme tehneet aikoinaan Varosen Passen kanssa samanlaisen virheen Kiteellä, Pasi Pirinen olisi vuorenvarmasti astunut esiin ja sanonut, että eihän tuossa ole mitään järkeä. Eivätkö Lassila ja Kanala nostaneet kissaa pöydälle ja sanoneet Hylkilälle, että jos Heikkalan vierestä lyödään pallo hänen ohitseen, siitä polttaminen on äärimmäisen vaikeaa, sillä jo lyönnin katkaisemisessa on tekemistä – vai eikö Hylkilä kuunnellut heitä?

Sillä, kannattiko Hylkilän kanssa tehdä jatkosopimusta vai ei, ei kannata määräänsä enempään jahnata. Paljon tärkeämpää on pohtia, mitä Vimpelissä pitää tehdä, että ensi kausi ei päättyisi samanlaiseen mahalaskuun kuin tämä kausi – ja viime kausi.

Ensimmäinen asia on Hylkilä. Hänen on pakko pyytää apua niin pelaajilta kuin kaikilta valmennusjohdon jäseniltä. Vimpelistä löytyy satavarmasti riittävästi pesäpallotietoa ja taktista osaamista – ja nyt se pitää saada käyttöön ja Hylkilän tueksi.

Toinen kysymys on miettiä prosessia. Joensuu ja Sotkamo ovat luoneet oman valmennuksellisen ja pelillisen prosessin, jossa joukkueen pelaaminen kehittyy koko ajan – hallikaudelta kauteen mennessä ja sitten kauden aikana. Lopulta ollaan sillä tasolla, millä Joensuu on ollut kahtena syksynä peräkkäin.

Kolmas asia ovat taktiset asiat: miten sisäpeliä pitää juoksuttaa ja millaisia Vimpelin ensi kauden ulkopelikuviot ovat – ja miten niitä harjoitellaan.

Lopulta tullaan joukkueeseen. Tilanne on se, että Vimpelin joukkue ei tästään juurikaan parane. Kaikki muut pelaajat ovat tehneet jatkosopimuksen paitsi Sami Haapakoski ja lukkari Janne Heimonen. Molemmat ovat pohtineet jopa uransa lopettamista. Jos Heimonen lopettaisi lukkarin paikan ottais Perttu Ruuska. Nuorista Ville Takala ja Perttu Olli nostetaan ensi kaudella suurempaan rooliin.

Eli millainen joukkue Vimpelillä on?

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kysymys. Jos asian tiivistää lyhyeen, Vimpelin ensi kauden joukkueen materiaali riittää – Haapakosken ja Heimosen ratkaisuista riippumatta – heittämällä siihen, että se taistelee jälleen mitaleista. Joukkue on nuori ja nuorissa pelaajissa paljon potentiaalia, josta voidaan jalostaa lähivuosina mestarijoukkue.

Mutta sitten tullaan muttaan. Isoon muttaan.

Yksi Vimpelin tämän kauden keskeisimpiä ongelmia oli, ettei joukkueessa ollut sellaista johtavaa pelaajaa, joka olisi pakottanut Vimpelin voittamaan ja taistelemaan verenmaku suussa otteluiden kriittisillä hetkillä. Ongelmaa korosti, ettei sellaista johtajuutta ollut myöskään Hylkilässä. Vaikka Vimpeli hävisi vuosi sitten Joensuulle välierissä myös 0-3, siinä joukkueessa oli kuitenkin kaksi selvää johtajaa – pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäki ja Henri Puputti. Samanlaista johtajuutta Vimpeli huusi tällä kaudella – ja ensi kaudella.

Haapakoski ja Kanala ovat erinomaisia pelaajia, ja siinä mielessä johtavia pelaajia, mutta heistä kummallakaan ei ole samanlaista johtajuuten auraa ja särmää mitä Puputilla oli. Haapakoski on sulkeutunut omaan kuoreensa ja Kanala keskittyy liian suppea-alaisesti vain omaan tekemiseensä.

Jos Vimpeli aikoo palata ensi kaudella Suomen mestariksi, sen on ratkaistava talven aikana monen muun ongelman ja haasteen lisäksi johtajuuskysymys. Saadaanko Kanala ymmärtämään ja ottamaan suurempi vastuu koko joukkueesta – tai voisiko särmikkäästä ja tempparamenttisestä Olli Heikkalasta kehittyä joukkueen johtava pukukoppipelaaja.

Jotakin Vimpelin on pakko tehdä johtajuuspuolella tai muuten sudet syövät taas syvän joen lammaslauman, kuten tänä kesänä. Katseet kohdistuvat nyt erityisesti pelaajiin. Jonkun tai joidenkin on nostettava kätensä pystyyn ja astuttava rivistä eteen.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Vimpelin yllättävä pelinjohtajaratkaisu siirtää vastuun pelaajille"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×