Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Vimpelin suistuminen kiskoilta on pesäpallokenttien surullisimpia tarinoita

Janne Heimonen harkitsee lopettamista. @ Juha Tamminen / All Over Press

Vimpelin Vedon tilanne näytti muutama vuosi sitten huimaavalta. Joukkue oli suistanut viiden tappiollisen finaalin jälkeen Sotkamon ulos valtaistuimeltaan ja Vimpelistä oli kasvanut pelillisesti ja laadullisesti Superin ylivoimaisesti paras joukkue.

Joukkueen suurimmat raateluhampaat olivat pelaajina Superin TOP5-eliittiin kuuluneet Sami Haapakoski ja Henri Puputti, joiden takana korskui kaksi pesäpallon suurinta tulevaisuuden lupausta, Mikko Kanala ja Perttu Ruuska. Janne Mäkelä oli puolestaan Superin jäätävin kotiuttaja yhdessä Sotkamon Roope Korhosen kanssa. Eikä materiaali siihen loppunut: tähtipelaajien takaa löytyi Janne Heimosen, Teemu Isokedon, Matias Rinta-ahon ja Severi Lassilan kaltaisia erinomaisia luottopelaajia sekä Olli Heikkalan ja Arttu Ruuskan kaltaisia tulevaisuuden lupauksia.

Myös pelinjohto ja valmennus olivat korkeinta mahdollista tasoa. Sami-Petteri Kivimäki oli saanut valmennustiiminsä kanssa harjoitukselliset ja pelilliset prosessit rullaamaan sillä tavalla, että Vimpelin käyrät näyttivät kulkevan ylöspäin. Olin itse niin vakuuttunut Vimpelistä, että ennustin vanhassa Urheilulehdessä keväällä 2017 Vimpelin voittavan ainakin viisi seuraavaa Suomen mestaruutta putkeen. Olen vieläkin sitä mieltä, että siinä näkymässä ennustukseen oli vahvat perusteet.

Mutta toisin kävi. Se nousukiito, jossa Vimpeli oli, on haihtunut savuna ilmaan ja tällä hetkellä sen tulevaisuudennäkymä näyttää pikemmin huolestuttavalta kuin lupaavalta.

Murenemisen kannalta suurin menetys oli Kivimäen lopettaminen ja hyppääminen jalkapallon puolelle. Vaikka Vimpeli oli voittanut jo yhden Suomen mestaruuden (2010) ennen Kivimäkeä ja pelannut loppuotteluissa koko 2010-luvun, Kivimäki jalosti kuitenkin Vimpelistä Superin mahtavimman pesäpallokoneen. Valitettavasti tuo kone oli lopulta liikaa Kivimäen itsensä varassa. Kun hän lähti, korttitaloa alkoi heilua, mitä vauhditti se, että Kivimäen seuraajavalinnassa epäonnistuttiin pahasti. Toki kaikkea ei voi pistää yksistään pelinjohtaja Markku Hylkilän piikkiin, mutta Hylkilä ei ole pystynyt pitämään Vimpelin junaa niillä kiskoilla, joissa se Kivimäen aikana oli. Toki Vimpeli hävisi jo vuosi sitten välierissä Joensuun Mailalle, mutta kysymys oli kuitenkin vain yhdestä välieräsarjasta, ei samanlaista suunnan muuttumisesta kuin mitä Vimpelissä on vuodessa tapahtunut.

Se, että Vimpeli oli liian riippuvainen Kivimäestä, kertoo toisestakin asiasta. Vimpelillä ei ole ollut kaiken toiminnan takana samanlaista osaamista ja vahvaa vuodesta toiseen kantavaa prosessia kuin Sotkamossa ja viime vuosina myös Joensuussa. Juha Tanskanen ja Mikko Kuosmanen ovat pitäneet huolen siitä, että vaikka pelaajat ja miehet viuhkassa vaihtuisiva, jymyläinen prosessi kulkee kuitenkin samalla jyskyttävällä voimalla eteenpäin. Joensuuhun samanlaisen prosessin alkusiemenen juurrutti Janne Vuorinen. Sitä on jatkanut menestyksellisesti Petri Pennanen ja omalta osaltaan myös seuran toimitusjohtajaksi vuosi sitten nimitetty Jonne Kemppainen. Toki Vimpelinkin takana on Esa Rannilan kaltaisia tukijoita, mutta Tanskasen, Kuosmasen, Pennasen tai Kemppaisen kaltaisia pesäpallon osaajia heistä kukaan ei ole.

Joku voisi tässä kohtaa kysyä, ovatko puheet Vimpelin  kiskoilta suistumista puheena yliampuvia, sillä voittihan Vimpeli päättyneellä kaudella runkosarjan, jossa se hävisi vain kolme ottelua. Totta, mutta jos asiaa katsoo sellaisesta perspektiivistä, jossa vertailukohdaksi laitetaan muutaman vuoden takainen Vimpelin joukkue ja siihen liittynyt näkymä, ja nykyinen joukkue ja sen edessä oleva näkymä, asiat saadaan oikeisiin mittasuhteisiin.

Toki muutaman vuoden takaisellakin joukkueella oli omat haasteensa, joista yksi oli Haapakosken ja Puputin ikä. Sukupolvenvaihdos olisi voitu kuitenkin toteuttaa paremmin ja taitavammin, ja voidaan kysyä, olivatko Puputin päästäminen vuosi siten Seinäjoelle tai Arttu Ruuskan päästäminen Kankaanpäähän sittenkään parhaita mahdollisia ratkaisuja. Molemmilla pelaajilla olisi ollut käyttöä tälläkin kaudella syksyn ratkaisupelejä myöten.

Nyt Vimpeliä uhkaavat uudet menestykset. Haapakosken lähtö on käytännössä varma asia ja seurajohdolla on iso työ saada Heimonen pakittamaan lopettamissuunnitelmissaan. Vimpelissä on toki kiikaroitu pelaajamarkkinointia, mutta tällä hetkellä näyttää mahdolliselta, ettei Vimpeli tule tekemään siirtomarkkinoilla välttämättä juuri mitään peliliikkeitä. Jos Heimonen lopettaisi, hänen paikkansa ottaisi Perttu Ruuska. Haapakosken paikattaisiin puolestaan joukkueen sisäisillä siirroilla.

Vaikka Vimpeli menettäisi Haapakosken ja Heimosen eikä vahvistaisi joukkuetta, se ei tarkoita, etteikö Vimpelillä olisi sanansa sanottavana ensi kaudella. Vimpelin onni on, että Joensuu menettää tärkeimmän pelaajansa, Tuomas Jussilan, ja Kouvola samoin tämän kauden ykköstähtensä, Antti Hartikaisen, eikä Sotkamokaan välttämättä vahvistu, pikemminkin päinvastoin.

Tämä kaikki tarkoittaa, että pesäpallon Kalevan Kisoissa mitaleille riittää ensi kesänä 82 metrin heitto. Mitali on aina mitali, mutta jos jonkun keihästähden parhaista kaarista katoaisi 7-8 metriä, jokainen ymmärtäisi esittää oleellisen kysymyksen: mitä ihmettä hänelle on tapahtunut?

Se kysymys pitäisi osata esittää myös Vimpelin kohdalla.

Mihin se hukkasi sen näkymän, joka sillä 2-3 vuotta sitten oli?

Tilaa Elmo tästä superedulliseen hintaan 4 kk 35 e!

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Vimpelin suistuminen kiskoilta on pesäpallokenttien surullisimpia tarinoita"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×