Veikkausliigassa on kolme äärimielenkiintoista ilmiötä, ja yksi niistä on SJK:n arvoitus

Tuco tuli Jani Honkavaaran mukana takaisin SJK:hon - ja oli heti hyvän teossa harjoitusottelussa Hakaa vastaan.

JalkapalloVeikkausliiga

Veikkausliigassa on kolme äärimielenkiintoista ilmiötä, ja yksi niistä on SJK:n arvoitus

Jussi Leppälahti nostaa kolme mielenkiintoisinta asiaa keskiviikkona alkavasta Veikkausliigasta.

Jussi Leppälahti
TEKSTI Jussi Leppälahti
@JussiLeppalahti
JULKAISTU 30.6.2020 | KUVAT All Over Press

Juoksuvoimainen jalkapallo

Veikkausliigassa pelataan tällä kaudella juoksuvoimaista jalkapalloa – se on tullut kaikille selväksi.

On vähän vaikea selittää, mitä se oikeastaan tarkoittaa ja se siinä onkin pieni ongelma. Lieneekö se periaatteiden, mekanismien ja toiminnan tasolla selvää niille joukkueille itsellekään, jotka haluavat pelata tätä paljon puhuttua juoksuvoimaista jalkapalloa.

Juoksuvoimainen jalkapallo on ensinnäkin siitä hassu sanapari, että jalkapallossa juostaan hyvin vähän. Sen sijaan jalkapallossa liikutaan.

Toiseksi juokseminen toimintana ei ihan puhtaasti liity jalkapallon joukkuepelaamiseen, muuten kuin tietysti välillisesti. Kuten ei liity voima, nopeus eikä kestävyyskään. Tai muutkaan fyysiset pelaamisen edellytykset. Pelaamisen edellytykset ovat osa sitä kokonaisuutta, josta pelaajat, ja heidän kykynsä tehdä jalkapallotekoja, koostuvat.

Pelaajien välinen yhteistoiminta, jossa tehdään jalkapallotekoja yhdessä synkronoidussa rytmissä, synnyttää joukkuepeliä.

Juoksuvoimaisen jalkapallon voisi tulkita olevan siis oikeastaan sellaista peliä, jossa 11 pelaajaa menee kentälle juoksemaan paikasta toiseen ilman ajatusta siitä, miten erilaisia jalkapallotoimintoja saadaan yhdessä aikaiseksi.

Parempaakaan selitystä juoksuvoimaiselle jalkapallolle on vaikea keksiä. Siksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka ne neljä joukkuetta selviytyvät, jotka yrittävät pelata juoksuvoimaista jalkapalloa.

SJK. Mysteeri.

SJK yrittää palauttaa kunniaansa Jani Honkavaaran johdolla.

Pelaajamateriaalista asia ei jää kiinni, sillä sen verran laadukas joukkue SJK:lla on jälleen kasassa. SJK on lisäksi harjoitellut korona-aikanakin mahtavissa olosuhteissaan, kun jotkut joukkueet ovat kärvistelleet omatoimisen harjoittelun parissa. Etulyöntiasema on pelaajamateriaalin ja olosuhteiden puolesta tällä kaudella selvä.

Mutta, menestyykö SJK?

Se on hyvä kysymys, sillä talvella joukkue ei itse ole vielä tiennyt, millaiseen punaiseen lankaan se pelaamisessaan nojaa.

On käytetty eri muotoja ja on haettu periaatteita, jotka mahdollistaisivat laadukkaan etenemisen maalipaikkoihin. SJK:n pelaamisessa ei vielä helmikuun lopussa ollut yhtään selvää periaatetta tai mekanismia, jonka olisi pystynyt toisteisesti huomaamaan.

On haettu puolustusmuotoa, puolustamisen orientaatiota, riiston hetkiä, prässilinjaa ja vastuualueita. Puolustamisessakin kaikkea on haettu, mutta Suomen Cupissa näitä asioita ei vielä ollut löydetty.

Siksi SJK on alkavan kauden suurin mysteeri. Jos Honkavaara on saanut luotua pelimallin ja opetettua sen joukkueelleen, voi SJK haastaa tietyin rajaehdoin jopa HJK:n. Niin laadukas pelaajamateriaali seurassa on.

Jos Honkavaaran pelimalli ei ole selvä, niin SJK voi ajautua alkukaudella ongelmiin. Ja kuten tiedetään, Seinäjoen ylpeys ei ole monena vuonna ongelmista kyennyt nousemaan.

Blast from the past ja pari tulokasta

Veikkausliigassa on kolme valmentajaa, joiden kausia on erityisen mielenkiintoista seurata, sillä he ovat Veikkausliigan tasolla kokemattomia valmentajia.

RoPSin Vesa Tauriainen on 52-vuotias, mutta on valmentanut Veikkausliigassa vain vähän. Tauriainen piti FC KooTeePee:n niukasti sarjassa kaudella 2007, kun kotkalaisseura keräsi 26 pistettä 26 ottelusta.

Talvi ei ole mennyt RoPSilta hyvin. Rehellisyyden nimissä pelaaminen ei ole antanut odottaa yhtään enempää tuloksia, kuin niitä on saatu. Vesa Tauriaisella riittää pohtimista siinä, miten hän saisi joukkueen puolustuksen pitämään. Viidessä Suomen Cupin ottelussa omiin meni 11 maalia, eli yli kaksi maalia per ottelu.

Oman pään pitävyyteen vaikuttaa puolustaminen sekä oma pallollinen pelaaminen. RoPSilla on pallollisessakin pelaamisessa hurjasti työstettävää. Talvella näytti siltä, että pelissä oli sisällä joitakin mekanismeja, mutta niitä ei päästy käyttämään, koska pelaajien väliset etäisyydet olivat pitkiä ja muodot epäsäännöllisiä pallonhallintavaiheen aikana.

Teemu Tainion Haka jatkoi Suomen Cupissa siitä, mihin joukkue jäi viime kauden Ykkösessä. Ilves-voitto Suomen Cupissa näytti viimeistään, että Tainion ryhmän on valmis Veikkausliigaan.

Tainion Haka on selkeällä tavalla roolitettu ja pelimallin koukerot lähtevät pelaajilla selkäytimestä. Tainion useasti käyttämä 4-2-3-1-muoto venyy sulavasti puolustavaksi sekä hyökkääväksi. Hyökkäävä se on, kun laitapuolustajat nousevat, laiturit tulevat sisäkaistoille ja alanelikko pyörittää peliä auki. Hakan kenttätasapaino on usein etenkin kotikentällä hyökkäyspainotteinen, mikä antaa odottaa maaleja.

FC Lahden Ilir Zeneli on niin ikään hyökkäävän jalkapallon valmentaja. Hänen FC Lahti kadottaa välillä puolustusvalmiutensa, kun kentän jokaiselta kaistalta pusketaan ylöspäin. Jos Lahti ei saa vietyä hyökkäyksiään loppuun, voi sille tulla joitakin runsasmaalisia tappioita puolustusvalmiuden kadotessa kokonaan pois.

Tässä mielessä Zeneli ja Tainio ovat valmentajina suhteellisen samasta puusta veistettyjä. Luottavatko he tiukasti niihin hyökkäysvoittoisen jalkapallon aseisiin, joilla he ovat Veikkausliigaan tulleet, nähdään kauden aikana.