Urheilu on älypeliä, ei taistelua  – sotatermeillä mesoaminen on syytä lopettaa

Matti Järvinen oli yksi urheilun syväanalyytikoista.

Historia

Urheilu on älypeliä, ei taistelua – sotatermeillä mesoaminen on syytä lopettaa

Urheilulla olisi suomalaisuuteen paljon fiksumpaakin viestittävää kuin mitä se on historiassaan viestinyt.

Elmo toimitus
TEKSTI Elmo toimitus
@elmolehti
JULKAISTU 15.6.2020 | KUVAT All Over Press

Suomalaisella urheiluperinteellä on ollut tapana kuvata urheilemisen arki taisteluna, puurtamisena ja sietämisenä.

Vastassa on koko ajan se kuuluisa harmaa kivi.

Tuoreen Rata auki! -teoksen kirjoittanut Jari Kupila pitää tätä yhtenä suomalaisen urheiluhistorian kummallisimmista vääristymistä.

Hän sanoo, että suomalaiset ovat rakastuneet myyttisiin jukolanjussimaisiin mielikuviin puurtajista, työn raskaan raatajista, jotka mahdottomien olosuhteiden seasta sisukkaalla ja yksinäisellä jääräpäisyydellä painelevat maailman huipulle.

”Tätä mielikuvaa on hellitty niin, että urheilutekemisen ympärille on saatu luotua vääristynyt mielikuva urheilun arjesta – ja samalla urheilun ulkopuolinen yhteiskunta ei ole voinut hahmottaa sitä todellista hienoutta, mikä urheilukulttuurin sisällä on.”

”Totta kai urheilu on hetkittäin ankeaa arjessa puurtamista, mutta niin on kaikki muukin inhimillinen toiminta arkisena perustiistaina. Arki on tärkeää, työmoraali on tärkeää, mutta se ratkaisevin asia ei ole urheilijan kyvyssä sietää ja taistella.”

Kupilan mukaan suomalaisen urheilu on ollut Suomessa sittenkin älypeliä, ei taistelua.

”Kuta kuinkin kaikki merkittävät läpimurrot ja suuret urheiluteot on rakennettu älyn ja oivaltamisen kautta. On opittu tekemään jotakin fiksummin kuin muu maailma, on oltu ovelia ja nokkelia – ja vasta sen jälkeen on oltu kovia tekemään töitä. Silti urheilupuheessa hellitään mielikuvia taistelusta ja sietämisestä.  Ylipäänsä sotatermeillä höpinä olisi syytä lopettaa urheilun yhteydessä, se kun ohjaa ajattelua helposti harhaan.”

”Urheilulla olisikin suomalaisuuteen paljon fiksumpaakin viestittävää kuin mitä se on historiassaan viestinyt. Urheilu ei ole mitään jääräpäistä pään hakkaamista harmaaseen kiveen. Se on ajattelun viisautta, jolla harmaita kiviä on opittu kiertämään – tai siis on niiden urheilijoiden ja valmentajien kohdalla, jotka ovat oikeasti saaneet jotakin aikaan…”

Kupila suree sitä, että urheilun ulkopuolisessa suomalaisuudessa urheilua pidetään herkittäin jotenkin junttina ja epä-älyllisenä ympäristönä. Tällä on myös vaikutuksensa urheilun arvostukseen silloin, kun urheilun toimintaedellytyksistä päätetään.

”Kulttuurilla tai tiedemaailmalla ei vastaavaa riesaa ole. Urheilu hahmottuu niitä tyhmempänä ympäristönä, vaikka oikeasti, ihan arkitekemisen tasolla, urheilumenestys vaatii nimenomaan älyllistä lähestymistapaa, erilaisten syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista, toimintaympäristön muutosten merkityksen jatkuvaa oivaltamista. Urheilu hahmottuu kielikuvissa usein sodan sotimisen ja taistelemisen sekä ns. luterilaisen työmoraalinen kieli- ja mielikuvin, vaikka se oikeasti on sittenkin älypeliä. Urheilussa menestyminen vaatii asenteita ja toimintamalleja, jotka ovat lähellä tieteen ja taiteen maailmaa – ei sotimisen tai varsinkaan työorjuuden maailmaa.”

 

Tilaa ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa” -kirja ja Elmo-lehti huippuedulliseen yhteishintaan tästä tai pelkkä kirja tästä!