Tuomas Iisalo sanoo, että kiusaaminen on kilpailu-urheilun ydintä

Tuomas Iisalo on tällä hetkellä yksi halutuimmista nimistä eurooppalaisilla koripallovalmentajien markkinoilla.

Muu urheilu

Tuomas Iisalo sanoo, että kiusaaminen on kilpailu-urheilun ydintä

Tuomas Iisalo avaa, miksi urheilun ytimeen kuuluu yhdenlainen kiusaaminen.

Gert Remmel
TEKSTI Gert Remmel
@GertRemmel
JULKAISTU 11.7.2020 | KUVAT All Over Press

Tuomas Iisalo uskaltaa puhua asioista, joista suomalaisessa urheilussa vaietaan.

Siksi tässäkin jutussa on annettava ensin lukuvaroitus!

Tässä jutussa puhutaan reaalimaailmasta, reaalivalmennuksesta, kansainvälisellä huipputasolla kilpailemisesta, maailman vielä jotenkin kasassa pitävästä kompleksisesta järjestelmästä ja sen järjestelmän eri osien keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

Lukuvaroitus johtuu siitä, että tässä jutussa ei puhuta yksilökeskeisyydestä. Ei kultivoida urheilijan omaehtoisuuden mantraa, eikä yritetä infantiilisesti kasata maailmaa yhteen kahden idioottimaisen aforismin kautta.

Ja tuplavaroitus! Tässä jutussa puhutaan kollektiivista. Ja ainoastaan kollektiivista.

Tuomas Iisalo on tällä hetkellä Euroopan huippukoripallomarkkinoilla uusi kuuma nimi. Monien eri koripallodataeksperttien laskelmien mukaan 37-vuotiaan Iisalon valmentama Crailsheim Merlins on tällä hetkellä Euroopan kuuden isoimman ammattikoripallosarjan suurin ylisuorittaja. Edellinen lause kannattaa lukea uudestaan.

Iisalo on mennyt hakemaan kilpailuetua ”kollektiivisella koripallolla”.

Sana kollektiivi on ollut ja on isossa määrin vieläkin Suomen urheilupiireissä verrattavissa koronavirukseen. Löytyy jopa henkilöitä, joille sana kollektiivi on sama kuin kommunismi.

Kommunismia vai ei?

Kaikki alkaa elämästä. Kaikki alkaa aamusta, kun herätään.

Onko kollektiivinen elämä parempaa elämää kuin individualistinen?

”Ehdottomasti! Senhän takia tässä ilmeisesti perustetaan perheitä jonkun toisen ihmisen kanssa ja päätetään viettää koko elämä yhdessä”, Tuomas Iisalo vastaa.

”On tärkeää olla osa jotain suurempaa ja koherenttia kertomusta. Kokemusta pitää saada jakaa. Se on yksi osa itsemääräämisteoriaa. Kokee olevansa osa jotain isompaa.”

Ja koripallo on osa elämää.

"Koripalloon on jo lähtökohtaisesti rakennettu konflikti.”

”Kollektiivisuus on osa suurempaa kokonaisuutta kompleksisuudesta. Olemme ottaneet meidän toimintamme viitekehykseksi kompleksiset järjestelmät. Koripallo on ekosysteemi, se on kompleksinen järjestelmä, joka taistelee toisia kompleksisia järjestelmiä vastaan. Tämä viitekehys on merkittävä asia meille.”

”Kompleksisessa järjestelmässä pienillä muutoksilla on isot vaikutukset. Yhtä osaa ei voi korvata toisella osalla ilman, että sillä olisi isoa vaikutusta kokonaisuuteen. Niihin reagoiminen ja luonnon kanssa operoiminen – sen sijaan että toimisi ainoastaan teoreettisesta lähtökohdasta – on toimintaa käytännön ja todellisuuden kautta. Se voi kuulostaa hieman liian teoreettiselta, mutta se on äärimmäisen tärkeä erottelu joka täytyy tehdä, sillä sitä kautta päästään esimerkiksi siihen, ketkä ovat sopivimmat pelaajat kollektiiviin, eikä parhaat pelaajat.”

”Jos sitä ajattelee kompleksisen järjestelmän ja näiden vuorovaikutusten suhteessa, silloin se tekee siitä huomattavasti loogisemman tai selvemmin tajuttavan. Koko maailmankaikkeus, ja ihmisten välinen toiminta sen sisällä, on tiivistetysti vuorovaikutusta, jolloin kaikki mitä teemme on vuorovaikutusta, ja siitä tulee ajatus ja toimintatapa kollektiivisuudesta.”

”Kun puhutaan kollektiivisesta koripallosta, puhutaan käytännössä vuorovaikutusten kultivoinnista. Kaikennäköisten vuorovaikutusten.”

Kyseessä ei siis ole kommunismi.

Kilpailu tarkoittaa konfliktia

Iisalolta ei voi jättää kysymättä, mitä mieltä hän on Suomessa absurdin aseman saaneesta yksilöä ja jopa itsekkyyttä ylistävästä pop-up-massakuorosta urheilukeskustelussa.

”Siihen itsekkyyden mantraan en usko yhtään. Se on todella raaka ihmiskäsitys ja vaarallinen tapa ajatella ja toimia”, Tuomas Iisalo vastaa.

Toinen asia, jonka Iisalo yrittää priorisoida arjessa voittavana koripallovalmentajana, on toinen kirosana suomalaisessa urheilussa – kilpailu. Kilpailu tarkoittaa myös tai ennen kaikkea konfliktia.

”Me kultivoimme harjoituksissa kilpailua. Ja kun kilpaillaan, tulee luonnollisesti aina jonkinnäköisiä konflikteja. Se on vain yksi terve tapa ”riidellä”. Puhutaan kilpaurheilusta!”

”Kilpailuun on sisään koodattu konflikti. Käyttäisin tässä koripallo-opettaja Harri Mannosen määritelmää, mitä koripallo ylipäänsä on. Se on kahden joukkueen välinen konflikti koripallon sääntöjen puitteissa. Siihen on siis jo lähtökohtaisesti rakennettu konflikti.”

”Juuri tässä tulee urheilun erilaisuus ja tästä ehkä näkee, että urheilun ja yhteiskunnan ristiriitaa ei ole kunnolla soviteltu. Kiusaaminen ei ole – onneksi – hyväksyttävää missään muodossa millään tavalla yhteiskunnassa. Mutta urheilussa ei ole kysymys mistään muusta! Kilpaurheilussa, invaasiopelissä, pyritään vastustajaa iskemään sen kaikista haavoittuvaisimpiin ja heikoimpiin kohtiin. Ja se tapahtuu myös valmentajan kohdalla.”

”Me esimerkiksi yritämme taktisesti iskeä vastustajan heikoimpiin kohtiin, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pyrimme pelaamaan äärimmäisen fyysisesti saadaksemme vastustajasta yliotetta.”

”Käytännössä puhumme erilaisista tavoista ’kiusata’ vastustajaa. Bullying-termin voisi suomentaa ’yliotteen hakemiseksi’, koska kyse on juuri siitä.”

”Korostan, että se ei ole hyväksyttävää millään elämän osa-alueella ihmisen elämässä, mutta se on urheilun ydin, koska urheilussa puhutaan kahden joukkueen välisestä konfliktista, kahden joukkueen välillä tapahtuvasta invaasiotoiminnasta.”

Siksi myös harjoitusten pitää vastata tätä niin sanottua ”kiusaamista” ja konfliktia, tai ainakin niiden pitää vähintäänkin imitoida sitä.

”Jos minä en haasta omia pelaajiani harjoituksissa, sitten pelissä vastustajan valmentaja haastaa minun pelaajiani, ja se on huomattavasti huonompi vaihtoehto.”

”Kun tätä taustaa vasten seuraan liikunnan ja tavoitteellisen urheilun keskustelua Suomessa, niin siinä menevät pahasti sekaisin kaksi täysin eri asiaa. Tässä suhteessa Suomessa käytävää diskurssia on vaikeaa seurata sivusta.”

Iisalon veljekset

Iisalon valmennusarki koostuu kollektiivisuudesta ja ainoastaan kollektiivisuudesta myös roolien jaossa veljensä Joonas Iisalon kanssa. Joonas Iisalo on virallisesti Crailsheim Merlinsin apuvalmentaja, mutta todellisuudessa valmennuksessakin puhutaan äärikollektiivisesta toiminnasta, eikä yksilökultin brändäyksestä.

Tuomas Iisalo

Tuomas Iisalon kakkosvalmentaja Crailsheimissa on hänen veljensä Joonas.

”Ehdottomasti. Meillä on käytössä kahden päävalmentajan järjestelmä Joonaksen kanssa. Olemme jakaneet vastuut aika pitkälti tasan. Kun meitä on tässä pikkuseurassa periaatteessa vain kaksi, joudumme priorisoimaan paljon asioita. Se on heikkoutemme, sillä on mahdotonta optimoida koko prosesseja kuten haluaisimme”, Tuomas Iisalo sanoo.

”Plussana on se, että meillä luontaisestikin on täysin integroitu lähestyminen koripallovalmennukseen, mikä on usein väärinymmärretty asia invaasiopeleissä. Tarkoitan sitä, että meillä ei ole tässä yhtään henkilöä, jolla olisi edes vähänkään ristiriitaista agendaa. Toisin sanoen kaikki minun ja Joonaksen toiminta tähtää siihen, että meillä olisi maksimaalinen potentiaali käytössä kohti seuraavaa peliä.”

Iisalo korostaa, kuinka valmennusstaffissa ei ole henkilöä, joka esimerkiksi miettisi, että kyllä jätkien pitäisi nostaa enemmän penkistä. Tai pitäisi olla vähän nopeampia 20 metrin tuloksia. Ei ole ketään tekemässä esimerkiksi analytiikkaa vain osoittaakseen työnsä tärkeäksi puskemalla valtavat määrät dataa.

”Meitä on kaksi ja me olemme kaksi koripallovalmentajaa, jotka ovat generalisteja eli moniosaajia, ja jotka joutuvat myös erikoistumaan tiettyihin asioihin. Kun olemme ehkä tulevaisuudessa isomman budjetin seurassa, myös staffin koko tulee kasvamaan ja kokonaisuuden hallinta monimutkaistuu. Tällä hetkellä meidän toimintamme on siinä mielessä todella kompaktia, simppeliä ja nopeaa – ja se, että meidän toimintamme kompaktisti tähtää täsmälleen samaan asiaan, on iso osa kollektiivisuutta.”

Totaalista antautumista toimintaan

Kollektiivinen tapa toimia ja sen vaaliminen joka päivä on sitovaa, myös väsyttävää. Se vaatii antautumista, parhaassa – joidenkin mielestä pahimmassa – tapauksessa totaalista antautumista.

”Kollektiivi vaatii antautumista ja tietynlaista haavoittuvaisuutta suhteessa omaan heimoon. Pitää uskaltaa näyttää hölmöltä, mikä on hyvin tärkeä osa kehittymistä. Tullakseen osaajaksi on pakko olla välillä myös hölmö. Varsinkin sellaisessa toiminnassa, kuten meillä, mikä poikkeaa konventionaalisesta koripallovalmennuksesta.”

”Me laitamme pelaajia uudenlaisiin tilanteisiin, joissa he eivät ole aikaisemmin välttämättä olleet. Me pyydämme heiltä enemmän harjoittelun ja pelitavan suhteen kuin monessa muussa ympäristössä.”

”Jos ihmisillä on voimakkaat defenssit päällä, ja jos ei halua näyttää heikkouksiaan tai menettää kasvojaan, silloin he ovat haluttomia kokeilemaan uusia asioita, joita eivät vielä välttämättä hallitse. Tällainen ihmistyyppi on todella haitallinen meidän prosessillemme.”

Alusta asti Iisalot ovat sanoneet, että tässä ympäristössä pitää oppia uudenlaisia taitoja, jotka ovat olennaisia omalle pelitavalle. Useimmilla pelaajilla noita vaadittavia taitoja ei ole.

”Jos pelkää kokeilla uutta, pelkää laajentaa osaamistaan, eli ei antaudu kokonaan harjoitusprosessille. Jos mielen puolustusmekanismit ovat päällä, haluaa tehdä sitä, mitä on ennenkin tehnyt, ja silloin on todella vaikea muuttaa käyttäytymistä ja tapoja.”

”Yritämme opettaa pelaajille harjoittelun kautta uudenlaisia tapoja käyttäytyä kentällä. Eli valmennamme käyttäytymistä, pelaajan pelikäyttäytymistä.”

Kaksi tukipilaria

Konkretian tasolla Iisalojen kovat tulokset ja kilpailuedun luominen suhteessa vastustajaan on rakennettu kahden tukipilarin varaan.

Ensimmäinen niistä on kollektiivinen pelinopeus.

Tuomas Iisalo

Tuomas Iisalo on valmentanut Bundesliigassa pelaavaa Crailsheim Merlinsiniä keväästä 2016 lähtien.

”Suurin väärinymmärrys kollektiivisesta pelinopeudesta on esimerkiksi se, että pallo toimitetaan nopeasti päädystä toiseen. Kollektiivinen pelinopeus on sitä, että mahdollisimman moni pelaaja tunnistaa saman tilanteen samanaikaisesti samalla tavalla ja osaa heti toimia samalla tavalla.”

”Puhutaan siis kollektiivisesta päätöksentekosyklistä. Siitä, että olemme hyökkäyspelissä siinä nopeampia kuin vastustaja. Ja vastaavasti puolustusvaiheessa haluamme päästä vastustajan päätöksentekosyklin sisään.”

Pelitapa vaatii paljon konkreettista intensiteettiä. Asia, mistä monet valmentajat pallopeleissä puhuvat, mutta mihin harvat oikeasti pystyvät.

”Olemme nyt olennaisen äärellä. Intensiteetti ilman erittäin selkeitä toimintamalleja ja ymmärrystä, mitä kentällä pitää tehdä, on päättömien kanojen touhua. Sellaisessa kontrolloimattomassa intensiteettitoiminnassa pelataan itsensä intensiteetillä pois pelistä. Se on haitallista joukkueelle.”

”Hyödyllinen intensiteetti menee keskittymisen ja täsmällisyyden kanssa käsi kädessä. Kohkaaminen niin kovaa kuin pystyy ei auta. Lainaan jenkkifutiksen mestarivalmentajaa Bill Belichikiä, joka on sanonut, että kaikki voivat vetää niin kovaa kuin pystyvät, mutta jos yksikin pelaaja on väärässä paikassa, niin vastustaja tekee touchdownin.”

Takaisinmallinnuksen kautta

Iisalot ovat rakentaneet intensiivisen pelitavan järjestelmällisen harjoitusprosessin kautta.

”Aloitimme harjoituskauden reverse engineeringilla eli takaisinmallinnuksella, jossa lähdetään liikkeelle päinvastaisesta järjestyksestä kuin yleensä .”

”Yleensä järjestys menee seuraavasti: entryt, eli lähdöt hyökkäykseen. Sitten tulee action, millä luodaan etua, ja sen jälkeen tulee automaatio.”

”Me olemme kääntäneet järjestyksen päinvastaiseksi. On lähdetty treenaamaan ensimmäisenä automaatiota eli asioita, jotka ovat ihan perusasioita kuten jalkatyötä. Käytetään niistä vaikka nimitystä tekniikat, jotka nopeuttavat peliä. On hyvin vaikea fyysisesti nopeuttaa tai parantaa pelaajien luontaisia kykyjä. Mutta pelaaja voi opetella tekniikoita, jotka mahdollistavat nopeamman pelaamisen, sekä yksilön että kollektiivin tasolla.”

Iisalot ovat pyrkineet vakuuttamaan pelaajat, että avain erinomaiseen koripalloon on todella yksinkertaisten asioiden loistava toteutus.

”Pyrimme välttämään kaikin tavoin harmaan alueen harjoittelua. Kun me treenaamme tai pelaamme harjoituksissa, harjoittelemme ja pelaamme kovemmin kuin yksikään muu joukkue tässä sarjassa. Olen täysin vakuuttunut siitä, ja meidän pelaajiemme anekdootit tukevat myös sitä. Meidän intensiteettimme toimintaamme kantavana voimana ei jää pelkästään puheen tasolle.”

Eri tavalla kuin muut

On selvä, että kun minibudjetin joukkue pystyy säännöllisesti voittamaan isomman budjetin joukkueita, hetken kilpailuetu luodaan myös tekemällä asioita eri tavalla kuin muut.

Tuomas Iisalo

Bundesliiga keskeytettiin maaliskuussa ja pelattiin poikkeuksellisesti loppuun yhdeksän parhaan joukkueen lopputurnauksena kesäkuussa. Crailsheim Merlinsin lopullinen sijoitus sarjassa olisi 9:s.

”Yksi merkittävä konventiota vastaan menevä peliperiaate on, miten me suhtaudumme hyökkäyslevypallojen pelaamiseen. On monta asiaa, jotka teemme eri tavalla kuin muut, mutta tämä pelin osa-alue on nivoutunut voimakkaasti intensiteetin ja kollektiivisen toiminnan alle”, Tuomas Iisalo sanoo.

”Useimmat joukkueet menevät hyökkäyslevypalloihin maksimissaan kahdella tai kolmella pelaajalla, jolloin on odotettavissa noin 25 prosentin hyökkäyslevypalloprosentti. Näin tehdään sen takia, että hyökkäyslevypallo heikentää puolustukseen paluuta, ja sitten taas hyökkäykseen siirtymä on tehokkain tapa tehdä helppoja koreja koripallossa.”

”Useimmat valmentajat ovat joutuneet asettamaan itsensä johonkin välimaastoon sillä janalla, painotetaanko puolustukseen paluuta vai hyökkäyslevypalloja. Kuten sanoin, useimmat joukkueet lähettävät kaksi tai kolme pelaajaa hyökkäyslevypalloihin. NBA:ssa on jopa joukkueita, jotka lähettävät ainoastaan yhden pelaajan hyökkäyslevypalloihin.”

”Me lähetämme kaikki viisi pelaajaa hyökkäyslevypalloihin. Olemme valinneet siinäkin kollektiivisen lähestymisen, jossa ei saa tehdä mitä itseään huvittaa, vaan pelaajien pitää valita tietty asema. Puhutaan siis jälleen organisoidusta intensiivisyydestä.”

Pelaajat yritetään joka treeneissä heittää syvään päätyyn. He saavat itse valita, uppoavatko vai selviävätkö. Mukavuusalueelta ulos!

”Meidän nykyiset pelaajamme ovat hyväksyneet sen, ja alkaneet jopa vaalia sitä, koska he ovat nähneet, mitä sillä voi saavuttaa. Se on iso juttu kokonaisuudessa, miksi nämä pelaajat ovat kehittyneet ja miksi meidän suhde pelaajien kanssa on läheinen.”

Iisalo solmi muutama viikko sitten sopimuksen Euroopan koripallokartalla erittäin ja vaikutusvaltaisen agenttifirman kanssa. Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että Tuomas ja Joonas Iisalo eivät enää kauaa ylisuorita nykyisessä seurassaan.

 

Juttu on julkaistu alun perin Elmossa 3/ 2020

 

Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä,  ja varmista, että saat jatkossa kaiken Elmon  digisisällön – kuten tämän jutun –  ja lähes 100-sivuisen lukupaketin kotiina kannettuna joka kuukausi yhdellä ja samalla tilaushinnalla.

 

Lue heinäkuun Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä