Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Tommi Kerttulan kiitetty puheenvuoro: Onko jääkiekolla varaa kuviin, joissa joku makaa elottomana jäässä?

Ässien ja Lukon välisessä ottelussa viime perjantaina tunteet kävivät kuumina. @ Elmeri Elo / All Over Press

Porin Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttulan mielestä jääkiekko ei voi olla huomioimatta yhteiskunnan muutoksia ja megatrendejä – tai se jää havumetsien lajiksi.

Ne murheelliset otsikot sekä niiden alla olevat kuvat ja videoleikkeet ovat iskeytyneet jääkiekkoväen kasvoille tälläkin kaudella. Liian monessa niistä kyseessä on ollut päähän kohdistunut taklaus, ja jotain liigakiekkoilijaa on kannettu paareilla ulos kaukalosta.Karmea taklaus! Kuvat ja video: Tapparan Tuukka Mäntylä lähti kaukalosta paareilla ja niskatuen kanssa – telojakin kauhistui (Iltalehti 3.12.)

Jo toinen ikävä loukkaantuminen! 18-vuotias suurlupaus vietiin verta vuotavana kaukalosta – avauserä jouduttiin keskeyttämään (mtvuutiset.fi 3.12.)

Tappara-tähti sikaili itsensä suihkuun – teki todella törkeän tempun! (mtvuutiset.fi 23.11.)

Ässien puolustaja taklasi HIFK:n hyökkääjää päähän – tuomarit antoivat armoa, mutta videotodiste toi pelikiellon (Ilta-Sanomat 22.10.)

Ruma loppu! – Tuukka Mäntylä tyrmäsi Radek Koblizekin Liigan kärkikamppailussa (Iltalehti 12.10.)

Katso video: Kärppätähti Jussi Jokinen hermostui läpiajonsa pysäyttämisestä − Kostotaklaus JYPin kultakypärään vei suihkuun (Jatkoaika 21.9.)

Törkytaklaus! HIFK:n puolustaja niittasi itsensä suihkuun – JYP-hyökkääjä talutettiin todella sekavana kaukalosta (mtvuutiset.fi 18.9.)

Otsikoiden jälkeen alkavat ne tutut kysymykset, jotka vähääkään jääkiekkoa seuraavat ovat ennenkin kuulleet. Ne ovat niitä samoja, joita on kysytty jo vuosia tällaisten tapahtumien jälkeen – ellei jopa vuosikymmeniä. Niitä kysyvät asiantuntijat, sosiaalisen median käyttäjät ja keskustelupalstojen nimimerkit.

Osuiko taklaus päähän, olkapäähän – vai olkapään kautta päähän? Onko kyse taklaajan vai taklattavan vastuusta? Oliko pää ylhäällä vai alhaalla?

Kun päiviä kuluu, aihetta tarkastellaan lisää.

Hätiin kutsutaan entisiä pelaajiakin. Saako jääkiekossa enää taklata? Joku kysyy, että halutaanko lajista tehdä jatkossa kaukalopalloa tai ringetteä? Ollaanko lajilta viemässä jotain omaperäistä pois, jos taklauksiin puututaan liian kovalla kädellä?

Samaan aikaan jää kysymättä kaikkein oleellisin kysymys: Voidaanko näin enää jatkaa?

 

Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula on kulkenut pitkän tien liigatason urheilujohtajaksi. Hän on opiskellut johtamisoppia Jyväskylän yliopistossa, kehittänyt tilastotyökaluja kykyjenetsintätoimintaan ja suorittanut ammattivalmentajatutkinnon ymmärtääkseen tulevia johdettaviaan paremmin. Valmentajaksi hänellä ei ole koskaan ollut paloa.

Jääkiekon taklauskeskustelussa Kerttulakin on kuullut äänet siitä, onko jääkiekolla varaa muuttaa lajin omaperäistä luonnetta henkilövahingoista huolimatta.

Kerttulan kysymys on kuitenkin toisenlainen: Onko varaa olla muuttamatta?

Suurempi tilaus kuin on taklauskeskustelulle, on Kerttulan mielestä jääkiekon arvokeskustelulle. Pienen kuvan lisäksi on katsottava suurempaa kuvaa.

”Aina on tietysti osa ihmisistä sellaisia, jotka palaavat Rooman Colosseumille ja haluavat vaaraa ja väkivaltaa. Voittajan ja häviäjän. Henkiin jäävän ja elottoman. Siksi väkivaltapelitkin ovat suosittuja”, Kerttula avaa.

On myös olemassa toinen ryhmä, joka seuraa jääkiekkoa etäämmältä ja pohtii, mihin lajiin lapsensa laittaa harrastamaan. Kun jääkiekon etuna ei ole lajin edullisuus, tällaiset kysymykset ovat oleellisia ilman että kenenkään tarvitsee pukeutua kukkapäähineeseen. Sosioekonominen jakautuminen perheissä on todellinen asia, ja se ei sada välttämättä jääkiekon laariin.”

”Arvokeskustelu tarvitaan juuri siksi, että kun otsikoissa tapellaan tai joku makaa elottomana jäässä, se on se raapaisupinta, mikä monella isällä tai äidillä on lajista. Kaikki eivät ole eläneet jääkiekkokulttuuria sisältäpäin. Voisin kuvitella, että sellaiset otsikot eivät lisää mielenkiintoa. Yhtäältä perheissä, joissa talousasiat ovat kunnossa, on muitakin vaihtoehtoja kuin pelata jääkiekkoa. Toisaalta jos vanhemmat joutuvat tekemään kahta työtä, että lapset saavat harrastaa, kynnys päästää lajista irti on todellinen, jos arvopinta ei kohtaa.”

Kerttulan mielestä jääkiekon on kuunneltava entistä herkemmällä korvalla sitä, mihin yhteiskunta on menossa ja mihin ja kenelle lajia viedään. Jos sitä ei ymmärretä, taiteillaan liukkaalla köydellä tulevaisuutta silmällä pitäen.

”Mikäli toimintaa ohjataan vain sanktioilla ja se on ainoa keino repertuaarissa käytettäväksi, päästämme itsemme aika helpolla. Pitää olla visio, mihin haluamme viedä tätä lajia asiakkaillemme ja lapsillemme.”

Jääkiekon SM-liiga Oy:n hallitus tiedotti joulukuun puolivälissä linjauksistaan päähän kohdistuneiden taklausten suhteen. Linjausten konkreettisin viesti oli se, että jatkossa pelikiellot päähän kohdistuneista taklauksista määrättäisiin vähintään viiden ottelun mittaisiksi.

Liigan hallituksen puheenjohtaja Heikki Hiltunen tunnisti myös Kerttulan kantaman huolen siitä, että laji menettää suosiotaan lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa parissa.

Hiltunen kuitenkin myönsi Ylen haastattelussa, että he eivät tulleet kuulleeksi asiassa tässä hetkessä pelaajia, ja myönsi myös, että julkinen keskustelu ”johti nopeampiin päätöksiin, emmekä jääneet niin sanotusti tuleen makaamaan.”

”Proaktiivisuus on johtamisessa valttia. Olisi tärkeää, että heillä, joita päätökset koskevat, olisi kuulluksi tulemisen kokemus olemassa. Esimerkiksi viiden pelin pelikielto voi vastata kuukauden palkkaa. Ja vaikka heillä on keskimääräistä parempi palkka, se on silti iso asia. Kuulluksi tulemaisen kokemus lisää arvostusta ja yhteistyötä”, Kerttula pohtii.

Itse teko oli Kerttulan mielestä hyvä, mutta jos mediassa ei olisi noussut kohua, olisiko asiaan reagoitu samalla tavalla?

”Herää kysymys, oliko muutos päättäjille todellinen arvo – vai toimittiinko julkisen paineen alaisena?”

Julkisuudessa on kuultu useamman entisen kovaotteisen pelaajan, kuten Jere Karalahden ja Hannes Hyvösen kannat siihen, että taklauksia ei enää osata ottaa vastaan. Karalahti koki jopa Ilta-Sanomien haastattelussa, että ”jääkiekolta viedään sielu.”

”Jos kysyy vanhan liiton pelaajalta kuuluvatko rajut avojään pommit jääkiekkoon, se vastaus tiedetään jo. Mutta jos kysytään 2010-luvulla syntyneeltä nuorelta tytöltä tai pojalta, en ole varma saammeko saman vastauksen. Ovatko jääkiekon kulttuurit ja alakulttuurit viihde-elementtinä niitä, joita suurikaan yleisö kaipaa tulevaisuudessa?”

Menettäisikö laji todella sielunsa, jos taklauspelaamista rajoitettaisiin globaalisti ja esimerkiksi avojään vastapalloon taklaaminen kiellettäisiin?

Tappelut ovat jo vähentyneet merkittävästi NHL:ssä viime vuosina, eikä laji ole silti syöksynyt viihdeteollisuuden kovassa kilpailussa alamäkeen.

”Vaikka ei voida verrata suoraan lajeja toisiinsa, eikä yksioikoisia arvioita voida tehdä, nopeasti tulee mieleen, että esimerkiksi Valioliigalla menee paremmin kuin koskaan vaikka brittifutis on siistiytynyt vaikkapa Tony Adamsin päivistä. Eikä Barcelonankaan tyyliin kuulu rappaaminen, mutta ymmärtääkseni sekin on aika iso brändi.”

”Jääkiekon on pohdittava millaisen viestin se lähettää. Jos kokonaiskiinnostus ei ole kasvussa, silloinhan jotain tehdään väärin suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.”

Yhteiskunnan suuria muutosvoimia ovat tällä hetkellä esimerkiksi maahanmuutto, eriarvoisuusuuden kasvu, väestön ikääntyminen, digitalisaatio ja kestävän kehityksen haasteet, Kerttula luettelee.

”Nämä eivät ole kiekkomiesten päätettävissä tuleeko muutos vai ei, enemmän on kysymys siitä, miten kyetään uudistumaan ja mukautumaan muutoksiin, muuten jääkiekko on vaarassa jäädä havumetsien lajin asemaan.”

On jo huomattu laajalti, että urheilun isoja arvokisoja myönnetään taloudellisin perustein maihin, joissa kestävä kehitys, tasa-arvo ja eettinen kehitys eivät ole kohdallaan. Ihmisten tietoisuus on kasvamaan päin, mikä pakottaa urheilujohtajiakin muutoksiin.

Kerttula näkee, että päätöksiä ja asioita ei voida tehdä ilman kasvanutta vastarintaa samalla otteella kuin ennen.

”Läpinäkyvyyden vaade on kasvanut. Puheista ja teoista jää nopeasti kiinni, varsinkin jos ne eivät kohtaa. Se syö lajin ja laji-ihmisten uskottavuutta. Jos ajattelee lajia Suomessa, ja KHL on lähellä, aiheuttaa se joissakin piireissä tietynlaista uskottavuuden pulaa.”

Mutta miten ilmastonmuutos tai digitalisaatio liittyy jääkiekkoon? Paljonkin, sanoo Kerttula.

”Lajin alkujuuri on siinä, että jää on ollut elementtinä olemassa. Jos se luontainen elementti viedään meiltä pois, tarvitsemme enemmän energiaa, että voimme pitää samat harrastajamäärät ja levinneisyyden yllä lajille.”

”Digitalisaatiossa on paljon kaupallisia mahdollisuuksia. Toisaalta onko tulevien sukupolvien sosiaalinen konteksti myös siellä, eikä välttämättä tarvita enää jäähalleja kohtaamiseen. Virtuaalinen kokemus voi olla rikkaampaa kuin todellinen. Ikääntyvän väen kasvaessa tämä ei vielä näy lähivuosina voimakkaasti, mutta vuosikymmenen päästä asia voi olla toisin.”

Entä tasa-arvo?

”Urheilun suurin voima on se, että se kutsuu ihmisiä puoleensa ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, rotuun tai uskontoon riippumatta. Mutta tehdäänkö esimerkiksi päätöksiä niin, että laji voi hyvin kasvukeskuksien ulkopuolella? Eli voidaanko sielläkin pelata tavoitteellista jääkiekkoa?”

”Jos puhutaan kaupungistumisesta, ja ihmiset pakkautuvat Kehä kolmosen sisäpuolelle, lajin pitää resurssoida lisää jäähalleihin, mikäli jäätä ja lunta ei enää ole. Jääkiekko voisi voida hyvin siellä missä on pitkät talvet edelleenkin.”

Tasa-arvokysymystä voidaan jatkaa esimerkiksi siihen, että Liigasta ei ole mahdollista pudota tai nousta urheilullisin keinoin.

”Ennen Joensuussa pystyi unelmoimaan siitä, että on mahdollisuus kasvaa NHL:ään saakka. Nyt se on viety niiltä pojilta pois ilman, että irrottautuu kasvuympäristöstään. On pakko muuttaa kasvukeskuksiin, joissa on jo valmiiksi jääpula. Urheilussa on siirrytty viihdeurheiluun, mikä on tarkoittanut sitä, että sulkemalla jääkiekon Liiga ja A-junioreiden sarja palvellaan kyllä liigaseurojen taloutta maksimaalisen hyvin. Niin, että ne voivat toteuttaa viihdetehtäväänsä – mutta miten on muiden elinvoiman laita?”

Kerttulan mielestä on vaikeaa viestiä uskottavasti, että ollaan urheilun ja viihteen äänenkannattajia, koska molemmilla rattailla ei voi ajaa.

”Jos yhteen suuntaan perustellaan, että ollaan urheilusarja – ja sarjat ovat suljettuna – ja toiselta puolelta käännetään viihdekortti, silloin otetaan vain rusinoita pullasta.”

Ongelma alkaa siitä, että jos yrittää miellyttää kaikkia tuulia haistellen, viesti hukkuu.

”Jos tämä on puhdasta viihdettä, niin silloin talous määrittää kaiken päätännän. Mutta jos tämä onkin urheilua, niin sitten urheilun asemaa pitää korostaa päätöksissä. Silloin tullaan siihen, että onko esimerkiksi 60 peliä runkosarjassa nykyisellä ikärakenteella tarpeellista pelaajien terveyden kannalta.”

Suomalaisessa jääkiekossa katsotaan usein tuttujen kolmen kirjaimen suuntaan – eli NHL:n. Se on usein ensimmäinen argumentti, kun jääkiekkopäätöksistä puhutaan.

NHL:ssäkin kuitenkin päähän kohdistuvat taklaukset ovat ongelma, vaikka liigassa pelaa maailman parhaita pelaajia – ja parhaita taklausten antajia ja niiden vastaanottajia.

NHL:nkin viihdeteollisuus saattaa vaatia ”draamaa ja rytinää”, mutta toisaalta voi sanoa viihdeteollisuuden vaativan myös sen, että lajin suurimmat tähdet ja huiput ovat kentällä. Tuskin yksikään Pittsburgh Penguinsin sponsori tai kannattaja on tyytyväinen, mikäli Sidney Crosby on poissa kaukalosta.

Poissaolojen isku näkyy myös pienemmässä mittakaavassa, SM-liigassa.

”On otettava huomioon hoitokulut ja monet muut kulut. Meillä Ässissä pelaajien terveydestä ja fysiikasta vastaa päätoimisesti kolme henkilöä, ostopalveluina kuusi lääkäriä sekä hieroja. Ero 2000-luvun alkuun on merkittävä, jolloin pärjättiin yhdellä punttivalmentajalla tai hierojalla. Viime vuonna Ässissä maksettiin 250 000 euroa sairasloma-ajoilta palkkoja. 80 000 euroa siitä saatiin takaisin sairaspäivärahoina. Se on puhdasta tappiota siitä, että pelaajat ovat poissa. Ja kun päälle otetaan vielä se, että joudutaan hankkimaan korvaavia pelaajia, aletaan olla aika suurissa laskennallisissa rahamäärissä.”

Ensi kaudella Korisliigan runkosarjassa joukkueet pelaavat 32 ottelua nykyisen 44 ottelun sijasta.

Olisiko pelimäärien vähentäminen mahdollista myös SM-liigassa – vaikka sarjojen arkirealismi poikkeaakin toisistaan niin voimakkaasti.

Kerttulan mielestä se olisi yksi mahdollisuus myös päähän kohdistuvien taklausten ennaltaehkäisemiseen, ja ainakin loukkaantumisten määriin.

Keskustelu aiheesta kuitenkin tyrehtyy liian helposti siihen, että todetaan vain, että jos vähennetään pelimääriä, kasvu tipahtaa. Tai alkaa huuto siitä, että kuka on ensiksi valmis pudottamaan palkkaansa.

Kerttula kuitenkin laskee toisenlaisella tavalla. Pelimäärien laskeminen saattaa laskea liikevaihtoa, mutta ei välttämättä tulosta.

”Ihmettelen, että matematiikkaa työkyvyttömyyden merkityksestä seurojen talouteen ei ole koskaan avattu. Niin kauan kuin sitä tutkimusta ei ole tehty, en voi ostaa argumenttia, että pelimäärät kehittävät seurojen taloutta koko liigan osalta. Jonkun yksittäisen seuran osalta näin voi toki olla, mutta ei koko liigan.”

”SHL:ssä pelataan 52 peliä runkosarjaa, ja he ovat kehittäneet pelaajia enemmän NHL:ään kuin SM-liiga. Se tarkoittaa kahdeksaa kolmen pelin viikkoa vähemmän kauden aikana. Se on paljon, kun puhutaan kehittävien harjoituspäivien määristä ja optimaalisesta palautumisesta.”

Tällä NHL-kaudella Ruotsi rikkoi ennätyksellisen rajapyykin. Sata ruotsalaista pelaajaa on esiintynyt kauden NHL-peleissä.

Kerttulan mielestä SM-liigaa ei kuitenkaan pitäisi suoraan verrata NHL:ään, vaikka sinne on Suomestakin tarkoitus kasvattaa pelaajia.

”Voidaan perustella 60 ottelua ja tiukkaa pelitahtia, että pelataanhan NHL:ssäkin 82 ottelua. Pitää kuitenkin muistaa, että NHL ei ole kasvattajasarja. Heidän pelaajapohjansa on aika erilainen, ja siellä on medikaalistaffiakin ympärillä kolme kertaa enemmän.”

”Jos mietimme tapaturmaisten vammojen ennaltaehkäisyä, kun väsymys painaa, näkökenttä kapenee ja reagointiaika lyhenee. Se on sadasosien pelissä merkittävää, vaikka tavallinen katsoja ei sitä havaitsisikaan. Harvat heistä, jotka heittävät löysiä argumentteja siitä, että pelaajien täytyy pitää oppia pitämään pää ylhäällä, miettivät tätä.”

”Kentällä kohtaa aina vähän tuoreempi pelaaja vähän väsyneemmän pelaajan – se kuuluu asiaan. Kehityssarjassamme pelaa kuitenkin enenevässä määrin nuoria pelaajia, joilla ei välttämättä ole vielä fyysisiä ja henkisiä valmiuksia vetää läpi koko runkosarjaa. Monesti on joutunut miettimään meilläkin, että nuori pitäisi vetää pois peleistä harjoittelukuurille, koska rasitus näkyy hidastuneena toimintana.”

Suurin muutos jääkiekon paremman huomisen suhteen on kuitenkin tapahduttava jääkiekkomaailman ihmisten asenteissa ja arvoissa.

”Enää ei riitä, että todetaan, että nyt kävi näin tai että se kuuluu lajiin. Kunnes osuu taas. Arvot täytyy ensin määrittää ja sitten elää niiden mukaisesti.”

Teksti: Samuel Savolainen

Juttu on julkaistu alunperin tammikuun Elmossa 1/2020.

Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä. Elmo on myös torstaista alkaen irtonumeromyynnissä Lehtipisteen myyntipisteissä ympäri Suomen.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Tommi Kerttulan kiitetty puheenvuoro: Onko jääkiekolla varaa kuviin, joissa joku makaa elottomana jäässä?"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×