Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Tätä Suomen mestaruutta ei voittanut meidän sukupolvemme KuPS, vaan tämän päivän KuPS

Kups on Suomen mestari 2019.
KuPS juhli mestaruutta Tucon johdolla 43 vuoden tauon jälkeen. @ Juha Tamminen / All Over Press

Kuopion Palloseura varmisti historiallisen Suomen mestaruuden kaatamalla mestaruudessa vielä ennen lauantain ottelua kiinni olleen FC Interin loppuunmyydyllä Veritas Stadionilla Ilmari Niskasen ja Reuben Ayarnan maaleilla 2-0 (0-0). Suomen mestaruus on KuPSin historian kuudes. Edellisestä mestaruudesta ehti kulua jo 43 vuotta..

Jussi Leppälahti analysoi KuPSin pelilliset vahvuudet ja heikkoudet heinäkuussa. Hän kirjoitti silloin, että KuPS hyökkää kuin Suomen mestari ja puolustaa kuin pronssijoukkue. Se, mikä nosti KuPSin syksyn aikana Suomen mestariksi, tiivistyi Leppälahden keskeiseen teesiin ja sen kuntoon laittamiseen. KuPS oli päästänyt jutun kirjoitushetkellä 15 ottelussa 19 maalia, eli 1,27 maalia per ottelu, mitä Leppälahti piti mestaruuden voittavalle joukkueelle liian suurena maalimääränä. Sen jälkeen tapahtui dramaattinen muutos juuri KuPSin puolustuspelaamisessa. KuPS on pelannut heinäkuun lopun jälkeen 11 ottelua, ja sen verkkoon on tehty niissä otteluissa vain viisi maalia eli 0,45 maalia per ottelu. Muutos on ollut dramaattinen, mistä KuPSin tämän kauden jälkeen jättävä päävalmentaja Jani Honkavaara ja muu KuPSin valmennusjohto ansaitsee sulan hattuunsa.

Vaikka kausi päättyikin komeasti, KuPSin Suomen mestaruuden takana on paljon suurempi tarina kuin vain tarina yhdestä kaudesta.

Viime vuosina on ollut muotia hokea, ettei Suomessa ole jalkapallokulttuuria. Ne, jotka niin hokevat, eivät tunne suomalaisen jalkapallon historiallista kaarta – ja KuPSin kaltaisten seurojen ja Kuopion kaltaisten jalkapallokaupunkien tarinaa.

KuPS ja Kuopio olivat pitkään yksi suomalaisen jalkapallon suurimpia ja vahvimpia linnakkeita. Kuopio hengitti 1950-, 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla jalkapalloa, ja KuPSilla oli vahva kupsilainen pelityyli ja identiteetti, jotka synnyttivät legendaariseen fraasin ”naatitaan, ee laakasta”.

Menneiden vuosikymmenten KuPS oli tehty vahvan pelillisen identiteetin lisäksi ikonisista kuopiolaisista pelaajista, Mölymäen meastroista ja muista oman kaapunnin pojista ja kasvateista. Ja jos KuPSiin tuli vierasmualaisia, ne tulivat lähinnä työläistaustaisesta Itkonniemen kaupunginosasta ja sen tullilaisesta ylpeydestä, Elosta. Jopa vielä vuoden 1976 mestarijoukkue oli tehty lähes yksinomaan kuopiolaisista pelaajista. Ainoa merkittävä poikkeus oli sääminkiläisen Haukiniemen Hakan kasvatti Ossi Loikkanen.

Mutta ajat muuttuivat – ja niin muuttuivat myös KuPS ja Kuopio.

Raju kilpailu Kopareiden ja Elon kanssa sekä epäonnistuneet jalkapallon ulkopuoliset bisnekset syöksivät KuPSin syöksykierteeseen, joka vei sen lopulta jopa Kakkoseen. Samaan aikaa Kuopiossa oli käynnistynyt historiallinen urheilukulttuurillinen murros: yksi Suomen tärkeimmistä jalkapallokaupungeista alkoi muuttua KalPan nousun ja menestyksen myötä jääkiekkokaupungiksi. Kun Kuopion torilla oli aiemmin huasteltu Aliksesta, Hyväris-Makesta, Risu-Ollista ja muista kupsilaisen sankaritaruston keskeisistä jumalista, 1990-luvulla kuopiolainen urheilukeskustelu siirtyi torilta Amarilloon ja aliksien, hyvärismakejen ja risuollien sijasta alettiin puhua Kultaranteesta, Hanneksesta, Junnosta, Kimestä ja Samista.

KuPS ei kuitenkaan ollut kuollut. Sieltä, kadotuksen keskeltä, jääkiekon varjosta ja massiivisten velkojen alta, alkoi uusi ja pitkä nousu takaisin kohti suomalaisen jalkapallon huippua.

KuPS on ollut läpi vuosikymmenten yksi Suomen johtavista junioriseuroista ja siksi sen tarinassa ei voi koskaan sivuuttaa lukuisten juniorivalmentajien ja muiden kupsilaisten tekemää mittaamattoman arvokasta työtä. Myös edustusjoukkueen nousussa Suomen mestariksi on lukematon määrä yksittäisiä ihmisiä, valmentajia, pelaajia ja muita taustahenkilöitä, jotka ovat olleet rakentamassa kokonaisuudesta kullankeltaista.

Vaikka mestaruus on aina kokonaisuuden summa, KuPSin 2000-luvun nousussa on yhdellä puumerkillä muita painavampi merkitys. Se puumerkki on Kuopion Palloseura Oy:n puheenjohtaja Ari Lahden puumerkki.

KuPS on tehnyt kaudesta 2008 alkaen tappiota jokaisena toimintavuotenaan, yhteensä yli 4,3 miljoonaa euroa. Ilman Lahden omaa henkilökohtaista rahoitusta, KuPSin menestys ei olisi ollut mahdollista.

Joku voi kysyä, onko KuPSin liiketoimintamalli terveellä pohjalla. Ei ole, mutta tervetuloa nykyaikaan. Monet maailman johtavista jalkapalloseuroista toimivat samanlaisella bisneslogiikalla, ja niin ovat toimineet aikoinaan myös monet Veikkausliiga-seurat HJK:sta ja FC Interistä alkaen.

Se, kuinka kauan KuPS voi elää kyseisellä liiketoimintamallilla ja kuinka kauan Lahden oma kiinnostus rahoittaa KuPSia jatkuvat samalla tasolla, jää nähtäväksi. Lahti asetti aikoinaan tavoitteeksi KuPSin pelastamisen ja sen jälkeen sen nostamisen takaisin suomalaisen jalkapallokartan huipulle. Nyt kun tavoitteet on saavutettu, kysymys kuuluu, milloin Lahti alkaa ajaa alas omia panostuksiaan ja omaa rooliaan KuPSissa. Lahti on samanaikaisesti Palloliiton puheenjohtaja ja hänen pitäisi pystyä miettimään rakkaan KuPSinsa lisäksi samanaikaisesti myös koko suomalaisen jalkapallon etua ja mahdollisuuksia ­– varsinkin nyt, kun Huuhkajat ovat historiallisen lähellä paikkaa ensi kesän EM-kisoissa.

Moni nostalgikko on kysynyt, mitä vanhasta KuPSista on tänään jäljellä? Onko se jalkapallo, jota KuPS on Jari Pyykölän, Esa Pekosen, Juha Malisen, Tero Taipaleen, Marko Rajamäen ja nyt Jani Honkavaaran johdolla pelannut enää kupsilaista jalkapalloa vai ainoastaan jalkapalloa?

Ja kuinka kuopiolainen nykypäivän KuPS on?

Me harmaatukkaiset miehet tiedämme vastauksen, mutta mitä väliä sillä vastauksella on?

KuPSin edellisestä Suomen mestaruudesta on kulunut 43 vuotta eli karkeasti laskettuna kaksi sukupolvea. Tässä kohtaa on turha kysyä, mitä jonnet muistavat tuosta mestaruudesta, sillä heidän isänsäkään eivät muista naatiskelun kauneimmista vuosista mitään.

Kun Arsenalin 1970-71 tuplajoukkueen rakastetuimmalta pelaajalta, North Bankissa kasvaneelta Charlie Georgelta kysyttiin Arsenalin upouudella Emirates Stadiumilla, kaipaako hän Arsenalin vanhaa stadionia, Highburya, hän nyökkäsi.

”Olen kuitenkin hyväksynyt muuton Emiratesille, sillä jokaisella sukupolvella on oikeus omaan stadioniinsa. Highbury oli minun sukupolveni stadion, Emirates tämän ja tulevien sukupolvien stadion.”

Sama pätee KuPSiin.

Meidän sukupolvemme KuPS ei tätä mestaruutta voittanut.

Sen voitti tämän sukupolven KuPS.

 

Tilaa Elmo tästä superedulliseen

tarjoushintaan!

 

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Tätä Suomen mestaruutta ei voittanut meidän sukupolvemme KuPS, vaan tämän päivän KuPS"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×