Suomen urheiluhistorian härskein teko jäi huomaamatta – ”Suomi olisi pitänyt potkia pois olympiakisoista”

Antwerpenin olympialaisten avajaiset järjestettiin 14. elokuuta 1920.

Historia

Suomen urheiluhistorian härskein teko jäi huomaamatta – ”Suomi olisi pitänyt potkia pois olympiakisoista”

Jari Kupilan uutuuskirjassa pohditaan, olisiko Suomi pitänyt sulkea ulos vuoden 1920 olympialaisista.

Elmo toimitus
TEKSTI Elmo toimitus
@elmolehti
JULKAISTU 31.5.2020 | KUVAT All Over Press

Jari Kupilan tuore uutuuskirja pureutuu syvällisesti suomalaisen urheiluhistorian pitkiin kehityslinjoihin, mutta sisältää myös yllättäviä yksityiskohtia, joita historiankirjoitus ei ole aiemmin oikein havainnut. Yksi huomio liittyy vuoden 1920 Antwerpenin olympiakisoihin, joiden 100-vuotispäivää näinä aikoina monin tavoin muistellaan.

”Suomalaiset tekivät avajaisissa tempun, joka on ylivoimaisesti härskeintä mitä Suomen urheilujohtajilta on nähty. Aivan yhtä hyvin olisi stadionille voitu marssia keskisormi pystyssä.”

Siis mitä?

”Tästä on kirjassa enemmän, mutta kaikki tiivistyy siihen, että Saksa ja sen rinnalla maailmansodan sotineet maat oli suljettu kisoista. KOK oli vahvasti ranskalaisten käsissä ja Saksaa haluttiin kurittaa urheilussa yhtä kovaa kuin Versaillesín rauhassa.”

Kupilan kirja kertoo laajasti miksi Suomen urheilujohto oli jyrkästi eri mieltä KOK:n linjan kanssa.

”Suomen urheilujohto oli lievästi sanoen saksalaismielistä. Jälkeenpäin nähtynä on erikoista, että Suomi ylipäänsä pääsi kisoihin. Suomalaisia oli sodassa Saksan joukoissa jääkäreinä, saksalaiset ratkaisivat suomalaisten sisällissodan, Suomi ehti valita jopa saksalaisen kuninkaan. KOK:n suomalaisjäsen erosi KOK:n Saksa-päätöksen vuoksi… On pieni ihme, että Suomi edes pääsi kaiken tämän jälkeen kisoihin.”

Kun kaiken lisäksi suomalaiset marssivat kisojen avajaisissa – eivät edellisten kisojen suurimman tähtensä Hannes Kolehmaisen – vaan tuiki tuntemattoman Emil Hagelbergin johdolla, alkoi touhu näyttää oudolta.
Nimetöntä moniottelijaa ei valittu lipunkantajaksi sattumalta. Urheilullista perustetta on vaikea keksiä, mutta hän sattui olemaan se joukkueen toinen aito jääkäri – se toinen, Julius Saaristo, kantoi lippua kotijoukkueen paluujuhlassa Suomessa.

”Valitsemalla valittiin lipunkantajaksi mies, joka oli sotinut Saksan rinnalla – siis kisoissa, joissa Saksan rinnalla sotineet oli suljettu pois. Jos KOK:n herrat olisivat yhtään ymmärtäneet mitä tapahtui, olisi suomalaiset pitänyt potkia pois kisoista. ”

Kupila sanoo, että nuo samaiset kisat olivat monin tavoin erikoiset muutenkin.

”Kisamatkan laivareissu oli karmea kokemus. Suomalaisten päähänpisto salakuljettaa kisapaikalle elävä karhu loi omaa surrealistista säpinäänsä. Joukkueenjohto oli ilmeisen huumantunutta menestyksen, paisuvan kansallistunteen ja suomalaisten urheilijoiden herättämän kansainvälisen mielenkiinnon vuoksi. Tunnelmassa oli iloisen ruutitynnyrin leimaa.”

Kisat olivat jättimenestys. Paavo Nurmen upea kultaputki alkoi, keihäänheitossa otettiin nelosvoitto, Hannes Kolehmainen käärittiin siniristilippuun maratonin voittajana.

”Usein sanotaan että Suomi juostiin maailmankartalle 1912. Osin niinkin, mutta Suomen olympiahulluus puhkesi kukkaan vasta Antwerpenissa. Kisamenestys, ja sen myötä uudelle valtiolle saatu kansainvälinen näkyvyys, sai suomalaisen huippu-urheilun keskittymään jatkossa nimenomaan olympialajien toimintaedellytysten kehittämiseen. Ilman Antwerpenin menestystä ei olisi saatu sitä sytykettä, jolla kärkiurheilijoille tarjottiin 1920-luvulla ammattimaiset mahdollisuudet keskittyä. Pariisin ja Amsterdamin superkisat, ja samalla koko Suomen olympiaurheilun myyttinen menestyskausi, sai startin Antwerpenin kokemuksista. Jos Suomi olisi suljettu näistä kisoista, koko suomalaisen huippu-urheilun suunta olisi ollut jatkossa luultavasti toinen. Monikohan meistä tietäisi kuka oli Paavo Nurmi tai Ville Ritola?”

Tilaa ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa” -kirja ja Elmo-lehti huippuedulliseen yhteishintaan tästä tai pelkkä kirja tästä!