Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Sotkamo jää Joensuun ja Tuomas Jussilan jyrän alle – olematon sauma

Tuomas Jussila on tällä hetkellä Superin ylivoimaisesti paras pelaaja niin sisällä kuin ulkonakin. @ Juha Tamminen / All Over Press

Joensuun Mailan ja Sotkamon Jymyn välinen finaalisarja on paljastanut yhden koruttoman asian – sen, kuinka valtava joukkueiden tasoero on.

Joensuu iski sunnuntain ensimmäisessä finaalissa Sotkamon ulkokentästä Jymyn pudotuspelihistorian suurimman juoksumäärän, 18 juoksua. Ennätys on toki kova, mutta vielä vakuuttavampaa ensimmäisessä finaalissa oli tapa, jolla Joensuu lanasi Jymyn alleen.

Joukkueet kohtaavat toisensa lauantaina Joensuussa ja sunnuntaina Sotkamossa. Kukaan ei olisi yllättynyt, jos Joensuussa juhlittaisiin toista peräkkäistä mestaruutta jo sunnuntai-illan tummentuessa.

Tilaa Elmo tästä superedulliseen hintaan 4 kk 35 e!

Sotkamo on ollut perinteisesti Superin paras ulkopelijoukkue, mutta tuo valtikka on kahden viimeisen vuoden aikana siirtynyt Joensuulle.

Syistä ensimmäinen on se, kuinka tarkkaan ja kuinka huolella Joensuu paneutuu ulkopelin – kuten myös sisäpelin – taktisiin yksityiskohtiin. Joni Rytkönen on ollut kauden aikana lähes mahdoton pideltävä mailassa, mutta ensimmäisessä finaalissa JoMa sai otettua kiinni jopa Rytkösen – asian, jonka myös Rytkönen itse tunnusti pelin jälkeisessä haastattelussa. Eikä Rytkönen ole ainoa aisoihin saatu pelaaja: esimerkiksi Tuomas Jussila näytti useissa lyönneissä tietävän jo etukäteen, minne ne tulivat.

Toinen iso tekijä on Joensuun ulkopelimateriaali. Jussila on ilmiömäisessä vedossa niin sisällä kuin ulkona, ja hänen valintansa Vuoden pesäpalloilijaksi pitäisi olla sataprosenttisen varma asia. Jussilaa säestää toinen elintärkeä ulkopelaaja, lukkari Juha Puhtimäki. Kysymys ei ole vain Puhtimäen loistavasta lukkaripelistä ja vaikeista syötöistä, vaan siitä, millaista johtajuutta hänen – kuten myös Jussilan – pelaaminen ja olemus henkivät. Jussilan ja Puhtimäen kokonaisvaltaisessa dominoinnissa on paljon samaa kuin Toni Kohosen, Roope Korhonen ja Jani Komulaisen loistonvuosina Sotkamossa.

Sotkamo ei ole huono ulkopelijoukkue, mutta ero Joensuuhun on dramaattinen. Ensimmäisessä finaalissa kenttä oli lämpien kelien ansiosta vielä antava, mutta viikonloppuna pelataan paljon pehmeämmissä olosuhteissa, vaikkei otteluiden aikana sataisikaan. Se tarkoittaa sitä, että jokainen juoksu ja jopa takatilanteet pitää nyhtämällä nyhtää Joensuun huippuunsa viritetystä ulkokentästä.

Myös sisällä joukkueiden ero on selvä. Ero syntyy etenkin materiaalin leveyden ja peluuttamisen kautta. Sotkamo teki radikaalin virheratkaisun pelaamalla koko kauden käytännössä vain ykköskärjellään, kun Joensuu jakoi vastuuta laajemmalle. Nyt tilanne on se, että jos Jymyn kärjen peli ei kulje, Sotkamo on ongelmissa.

Konsta Piironen pelasi ensimmäisessä finaalissa erinomaisen ottelun kärjessä menemällä kentällä yhdeksällä yrityksellä kahdeksan kertaa. Se loi pohjan JoMan hurjalle sisäpelirallatukselle. Vaikka Piironen pelasi loisto-ottelun, JoMan sisäpeli ei ole kiinni hänen tai etenijäjokereiden onnistumisesta. Puolijärjettömässä iskussa oleva Jussila menee tarvittaessa vuorenvarmasti nollassa kentälle ja Lauri Kivinen, Puhtimäki  ja Henri Litmanen tekevät kovilla prosenteilla aina takatilanteen. Kaiken lisäksi kakkoskärjestä löytyy erinomainen etenijä, Konsta Kettunen, sekä Mikko Kemppaisen johdolla vielä vaihtotilannevoimaa.

Joensuun itseluottamus on syksyn tärkeimmillä hetkillä tapissaan. Sitä kuvaa sisäpelissä hyvin se, että esimerkiksi Jussila löi ensimmäisessä finaalissa merkattua kumuraa koppareiden eteen, ja muutenkin JoMa löi paljon kovia, linjaa puhkovia lyöntejä. Ja kun päällä oli kovien uhka, Jymyn etukenttään oli helppo pudottaa lyhyitä, joita Jymyn etukenttä ja varsinkaan lukkari Ville Väliaho eivät pystyneet hakemaan. JoMan lyhyet upposivat käytännössä joka kerta Jymyn ulkokenttään.

Kenttien pehmeneminen tarkoittaa sitä, että etenkin Joensuussa pompun merkitys on pieni. Joensuulle se ei ole ongelma, mutta Sotkamolle se on kriittisempi kysymys. Niko Korhonen on ollut perinteisesti kovissa paineissa vaikeuksissa ja jos hänellä ei ole lauantaina pomppu käytössään, paineet ovat entistä kovemmat.

Jos loppuottelusarjassa ei tapahdu kriittisiä loukkaantumisia, Joensuu on ylivoimainen suosikki Suomen mestariksi. Sotkamolle ei riitä se, että se lähtisi painimaan Joensuun kanssa tasavääntöä. Jymyn on pakko pyrkiä horjuttamaan Joensuuta, mieluusti jaksojen alussa ja mieluusti vielä ensimmäisen jakson alussa. Horjuttaminen tarkoittaisi läpilyöntiä tai läpilyöntejä tai ainakin sitä, että se pystysi peräkkäisillä juoksulla repimään itselleen 3-4 juoksun johdon. JoMa pystyy silloinkin kuromaan eroa kiinni, mutta ehtiikö se tasoittaa jakson ja mennä ohi jakson aikana – se on se kysymys, sillä Jymyn ulkokentästä ei joka pelissä louhita samanlaisia lahjajuoksuja kuin sunnuntain ensimmäisessä finaalissa.

Veikkaa SM-liigan mestari ja osallistu 10 000 euron arvontaan!

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Sotkamo jää Joensuun ja Tuomas Jussilan jyrän alle – olematon sauma"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×