SM-liigan syytä varautua pahimpaan – kausi ei ala ajallaan, seuroilla riski kaatua, palkkoja leikattava

Jääkiekko

SM-liigan syytä varautua pahimpaan – kausi ei ala ajallaan, seuroilla riski kaatua, palkkoja leikattava

Juuso Kokkonen
TEKSTI Juuso Kokkonen
@JuusoKokkonen
JULKAISTU 20.4.2020

Jääkiekkoliiga päättyi muun urheilun tapaan kuin seinään reilu kuukausi sitten. Runkosarjaa jäi pelaamatta kierros ja pudotuspelejä ei ehditty edes aloittamaan.
Liiga-seuroissa on viime viikot tehty sopeuttamistoimia ensimmäisen iskun eli kauden ennenaikaisen päättymisen ja siitä seuranneiden taloushaasteiden ratkaisemiseksi. Samalla on jo valmistauduttu siihen, että tulovirrat heikkenevät merkittävästi uutta kautta ajatellen.
Toimet ovat olleet paikoin järeitä: yt-neuvotteluita, lomautuksia ja palkanalennuksia muun muassa. Ne ovat kuitenkin tilanteeseen nähden täysin välttämättömiä ja odotettuja. Konkursseilta on toistaiseksi vältytty.
Liigaseurat ovat ottaneet ensimmäisen iskun jämäkästi vastaan. Näkymä on seurojen kohdalla se, että kesän yli selvitään. Toki konkurssit eivät ole poissuljettuja näin poikkeuksellisessa tilanteessa, mutta tarvittavat sopeuttamistoimet on tehty nopeasti ja reagointi on ollut rivakkaa.
Nyt vasta alkaa todellinen taistelu. Jääkiekkoväen on syytä asettaa perspektiivi pidemmälle ja laajemmalle kuin tulevaan muutamaan kuukauteen.
Liigan skenaario ja suunnitelma numero yksi on tällä hetkellä se, että uusi kausi päästään aloittamaan tavalliseen tapaan syyskuussa. Aloitusta voitaisi mahdollisesti myöhäistää muutamalla viikolla, mikäli yleisörajoitukset olisivat vielä syyskuussa voimassa.
Nyt on kuitenkin syytä pohtia, onko tuo skenaario todennäköinen. Kannattaako sen varaan laskea yhtään mitään?
Vaikka aikaa tulevaan Liiga-kauteen on viisi kuukautta, tuo skenaario kuulostaa toiveajattelulta. Korona ei ole yhden tai kahden kuukauden syväkyykky, josta noustaan nopeasti takaisin siihen, mistä tiputtiin. Vielä on kantautunut kaiku, että ikään kuin koronaisku olisi kova mutta lyhyt. Että selvitään tulevat kuukaudet, sitten ollaan kuivilla ja homma jatkuu.
Kyseessä ei ole 400 metrin juoksu, ei edes kymppitonni, vaan maraton. Nyt on vasta ensimmäiset kilometrit taivallettu. Ehkä urheilumaailmassa, tai laajemmin koko yhteiskunnassa, ei ole vielä täysin sisäistetty sitä, millaisia vaikutuksia tällä koronaviruspandemialla on ja kuinka pitkälle ne vaikutukset ulottuvat.
Ennen rokotteen, tehokkaan hoitomuodon tai laajan laumaimmuniteetin saamista yhteiskunnat menevät enemmän tai vähemmän matalalennolla. Siinä voi mennä hyvinkin vielä vuoden päivät. Erilaisia rajoitustoimia pidetään yllä, jotta tautitilanne ei ryöpsähdä kertalaakista yli äyräiden.
Suomessa, kuten pääosin muuallakin maailmassa, ensimmäiset rajoitukset koskivat yleisötilaisuuksia. Suomessa ne asetettiin maaliskuun 12. päivä. Ne rajoitukset sulkivat viimeiseksi jääneen Liiga-kierroksen pelit yleisöltä. Pian myös pelit päättyivät.
On oletettavaa, että yleisötilaisuuksia koskevat rajoitukset ovat myös ne, jotka viimeisenä poistetaan. Kun nähtiin jo Italiassa helmikuussa, miten yksi Mestarien liigan ottelu todennäköisesti käynnisti pahimman epidemia-aallon maassa, on syytä olettaa, että koko maailma seisoo varpaillaan yleisötapahtumien kanssa vielä pitkään.
Muualla Euroopassa on jo spekuloitu, että yleisötapahtumia ei sallita ihan hetkeen, ei välttämättä tämän vuoden puolella ollenkaan. Kynnys sallia tuhansien ihmisten kokoontumiset vieri viereen urheilukatsomoihin on iso. Kyse on kuitenkin vain urheilusta, toki monien taloudellisesta toimeentulosta, mutta siltikin vain urheilusta.
Siksi Liigan tulee olla nyt hyvin realistinen, ehkä pikemminkin jopa pessimistinen, arvioissaan tulevaa kautta koskien. Sen liki ehdoton halu on tietysti pelata yleisölle, mutta on vakavasti pohdittava, miten sarjakautta, ainakin osaa siitä, vietäisi läpi ilman yleisöä katsomossa. Olisiko se taloudellisessa mielessä edes mahdollista?
Jos seurojen talous ja sopeuttamistoimet on mitoitettu nyt niin, että syyskuussa maailma on taas jollain tasolla tolallaan, jääkiekkoa pelataan ja katsomot ovat täynnä, eli rahaa tulee sisään, on suuri riski, että seuroja kaatuu syksyn mittaan kovaa vauhtia. Nyt ei ole suunnitteluoptimismin aika.
Samalla on kuitenkin huomioitava, että on tietysti mahdollista sekin, että kesän aikana tilanne normalisoituu ja syksyllä ovat jälleen katsomot täynnä. Sitten voidaan hypätä takaisin oravanpyörään. Sen varaan ei kuitenkaan kannata hirveästi laskea. Kyllä siihen oravanpyörään pääsee takaisin, vaikka olisi varauduttu pahempaan.
Toisaalta on oltava valmiina siihen, että edes pelejä ei kannata tai saa pelata vielä syksylläkään tiukkojen rajoitustoimien vuoksi ja pelaajien terveyden takaamiseksi. Voi olla, että syksyllä iskeekin niin sanottu toinen aalto. Tauti etenee Suomessa tällä hetkellä sen verran hitaasti, että sille altista väestöä on edelleen paljon.
Tai vaikka saisikin pelata, on riski, että joku pelaaja viruksen saa, jos se edelleen elää aktiivisena. Silloin on karanteenissa koko joukkue, ja sarjaohjelma menee uusiksi.
Kukaan ei osaa sanoa, miten tilanne koronaviruksen kanssa kehittyy. Asiantuntijoillakin on toisistaan jopa rajusti eriäviä näkemyksiä. Mutta vaikka sarja käynnistyisikin syyskuussa, Liigan on uskallettava sanoa, että Liiga-kiekko syksyllä 2020 näyttää hyvin erilaiselta kuin mihin sarja päättyi maaliskuussa.
Vaikka itse virus olisi saatu kuriin, koronan aiheuttamat taloudelliset vaikutukset ovat niin merkittävät, että seurojen tulovirta kapenee huomattavasti aiemmasta.
Yhteistyökumppanuuksien solmiminen kokee ison iskun. Kuluttajien ostovoima on heikko, kun ala toisensa jälkeen on joutunut lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Isoja tulovirtoja on siis turha odottaa syksyllä mahdollisen uuden kauden alkaessa.
Skenaarioita on seurojen kannalta useita. On tietysti mahdollista, että valtiovalta astuu hädän hetkellä tukemaan niitä sektoreita, jotka kärsivät yleisörajoitusten venymisestä. Liiga on eittämättä yksi niistä, jos vielä syyskuussakaan eivät rajoitukset ole poistuneet.
 
Yksi vaihtoehto seuroille on lainaraha, jolla paikattaisiin laskevia tulivirtoja. Se saattaisi kuitenkin asettaa seuroja eriarvoiseen asemaan: vakaammilla seuroilla olisi parempi mahdollisuus saada lainarahaa. Ja olisi lainaraha toki myös riski itsessään, kun taloudellinen tilanne koko yhteiskunnassa on epävarma.
Nämä ovat silti lähinnä avohaavan paikkaamista laastarilla.
Suomen talous saattaa supistua tänä vuonna toistakymmentä prosenttia, ja koronaiskun jälkiä korjataan vielä vuosia. Liigaseuroilla voi niin ikään mennä vuosia, että liikevaihto palaa siihen, missä se oli ennen koronakyykkyä.
Joka tapauksessa seuroissa tulee varautua siihen, että palkkoja leikataan koko mahdollisen tulevan kauden ajan. Siihen palkkatasoon, jota on viime vuosina nähty, ei ole paluuta kertaheitolla. Pelaajien on hyvä siihen asennoitua. JYP sopi jo pelaajiensa kanssa ensi kauden palkanleikkauksista ja siten vältti lomautukset.
Pelaajayhdistys ajaa totta kai asiaan kuuluvalla tavalla pelaajien etua, mutta se on lähinnä tuulimyllyjä vastaan taistelua. Tyhjästä on paha nyhjästä. Seurojen on vaikea maksaa entiseen malliin palkkoja, jos rahaa ei ole eikä sitä ole näköpiirissä.
Osa seuroista on julkaissut ensi kauden pelaajalistojaan. Erityisen vilkasta pelaajarekrytointivaihetta on nyt turha odottaa. Vaikka seurat lomauttaisivat pelaajiaan, ja siten näillä olisikin oikeus purkaa sopimus ja siirtyä muuhun joukkueeseen, tällaista rekrytointipolitiikkaa ei toivon mukaan nähdä.
Tai sanotaanko näin, että näyttäisi hieman hölmöltä, jos jokin seura haalisi lomautettuja pelaajia muista seuroista ja kun syksy koittaisi, seura ajautuisikin taloudelliseen umpisolmuun.
Eli nyt ei siis ole suunnitteluoptimismin aika.
 
On myös hyväksyttävä se fakta, että sarjan urheilullinen taso voi laskea jopa roimasti. Ensi kautta ei rakenneta urheilupuoli edellä. Etenkin, jos seurat joutuvat tulemaan toimeen tv-rahoihin nojaten katsomoiden ammottaessa tyhjyyttään, edessä ovat järeät leikkaukset pelaajabudjettiin. On ylipäätään taloudellisesti siinä rajoilla, kannattaako pelata. Toiminta ajetaan minimiin niin pelaajabudjetin kuin toimistohenkilöstön kohdalla. Saatetaan hypätä kertaheitolla isosta ja mahtavasta ammattilaissarjasta hyvin minimalistiseen toimintaan. Ulkomaalaispelaajia on vähän. Joukkueet saattavat pelata melko juniorivoittoisella kokoonpanolla.
Onko taloudellisten rajojen puitteissa mahdollista pelata 60 ottelun runkosarjaa vai tiivistetäänkö ohjelmaa? Sarjamuotoakin voidaan joutua miettimään uusiksi esimerkiksi matkustamiskustannusten hillitsemiseksi. Tullaan todennäköisesti myös sen kysymyksen eteen, onko kaikilla 15 joukkueella ylipäätään urheilullisia ja taloudellisia edellytyksiä pelata Liigassa.
Liiga on kuitenkin monella tapaa hyvässä asemassa moneen muuhun suomalaiseen palloilusarjaan nähden. Ensinnäkin Liiga-seurojen tuloissa tv-rahojen osuus on merkittävä, kun taas monessa muussa lajissa ollaan suhteessa enemmän ottelutapahtumien tulojen varassa. Suomalaisen urheilun mittapuulla Liigan mediasopimus on omassa luokassaan. Se tuo tiettyä turvaa, mutta ei tietysti pelkillä tv-rahoilla kuuhun asti mennä.
Toisekseen Liigalla on aikaa siihen hetkeen, kun pitäisi jälleen alkaa takoa. Se ehtii varautumaan ja tarkastelemaan eri skenaarioita sekä seuraamaan sivusta, mitä muualla tapahtuu. Se aika kannattaa käyttää järkevästi. Kesäpalloilusarjat ovat huomattavasti ikävämmässä tilanteessa, sillä koronaisku löi silmille, kun sarjat olivat alkamassa ja valmistautuminen oli täydessä vauhdissa.
Liiga ja seurat osoittivat nopeilla sopeutustoimillaan, että ne kykenevät vastaamaan nopeasti muuttuvaan tilanteeseen. Seuraava kysymys onkin se, miten selvitään pidemmästä väsytystaistelusta. Haikailu vanhaan tai liiallinen optimismi voivat syöstä seurat umpisolmuun.
Iso vaikutus Liigankin skenaarioihin on sillä, mitä hallitus linjaa yleisötapahtumien osalta. Jos ne linjaukset eivät vedä vielä mattoa alta, on yhä mahdollista hautautua toiveajatteluun.
 
Tilaa Elmo tästä edulliseen tarjoushintaan! 
Elmo on nyt myös irtonumeromyynnissä kautta maan.