Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Raimo Summanen: Suljettu SM-liiga on osa suomalaisen jääkiekon korruptoitunutta huijausta

@ Markku Hyttinen / All Over Press

Yksi Euroopan johtavista urheiluoikeuden asiantuntijoista, varatuomari Olli Rauste, teki marraskuun alussa MTV3:n haastattelussa kovan ulostulon. Rauste piti suljettua SM-liigaa laittomana.

Rausteen kannanotto on jo itsessään merkittävä. SM-liiga on Suomen suurin ja seuratuin urheilusarja, ja sen toiminnassa on tekijöiden ja katsojien lisäksi mukana lukuisa määrä suomalaisia yrityksiä yhteistyökumppaneina. Voiko näin merkittävä organisaatio ja siinä toimivat seurat noin vain sivuuttaa sen, onko niiden liiketoiminta laillista tai laitonta?

Eikä tämä ole ainoa esimerkki.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto totesi lokakuussa, että SM-liigan sisäinen sopimus kieltää liigaseurojen ja Jokereiden väliset pelaajasiirrot on myös laiton. ´

Samaan ketjuun voi liittää myös Jääkiekkoliiton liittovaltuuston päätöksen, jonka mukaan liittovaltuuston varapuheenjohtaja Jukka Toivakka voi jatkaa tehtävässään, vaikka käräjäoikeus tuomitsi hänet kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen virkamiehen – tässä tapauksessa pysäköinninvalvojan – väkivaltaisesta vastustamisesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Virallisen perustelun mukaan Toivakan oikeusprosessi on vielä kesken, mutta todellisuudessa kysymys oli moraalisesta valinnasta – tai oikeammin kaksinaismoralisesta valinnasta. Jos valmentaja tai pelaaja tekee kaukalossa tai kaukalon ulkopuolella pienenkin rikkeen, silloin kyllä ollaan eettisiä – Suomen urheilun eettistä keskusta SUEKia myöten – mutta kun sen tekee jääkiekon vallankäytön ytimeen kuuluva henkilö, silloin ei puhutakaan enää eettisyydestä, vaan saivarrellaan pykälillä.

Myös Toivakan oma toiminta on kaksinaismoralistista. Hän puhui suureen ääneen Jukureiden arvoista päävalmentaja Jarno Pikkaraisen kapakkanujakan jälkeen. Pikkarainen oli Toivakan mukaan pakko erottaa, mutta hänen oman ehdollisen vankeusrangaistuksen kohdalla kenenkään ei tarvinnut erota tai ketään ei tarvinnut erottaa.

Esimerkikit kuvaavat laajemminkin jääkiekon korkeimmalle huipulle pesiytynyttä ylimielistä ajattelutapaa. Ollaan niin suuria ja mahtavia, että voidaan tehdä melkein mitä tahansa – tarvittaessa jopa laittomia päätöksiä ja linjauksia.

Toinen ja suomalaisen jääkiekon kannalta vieläkin myrkyllisempi ja vaarallisempi ilmiö on itsekeskeisyys, joka näkyy ja korostuu SM-liigassa ja liigaseuroissa. Juhlapuheissa puhutaan kyllä koko suomalaisen jääkiekon ja jääkiekkoperheen edusta, mutta arkitodellisuudessa ajatellaan vain omaa ja oman seuran etua.

Suljettu SM-liiga on tästä ajattelutavasta räikein esimerkki.

SM-LIIGA SULJETTIIN vuonna 2000. Sen jälkeen liigaan on noussut tai päässyt erilaisten mekanismien kautta neljä seuraa: KalPa, Sport, Jukurit ja KooKoo. Tänä aikana yhtään seuraa ei ole pudonnut SM-liigasta, mutta kaksi seuraa on kadonnut liigakartalta: Jokerit lähti KHL:ään ja Espoon Blues ajautui konkurssiin.

SM-liigan ja jääkiekon taustavaikuttajat ovat yrittäneet kumota Rausteen väitettä sillä, ettei SM-liiga ole suljettu. Sarjaan voi nousta tietyt kriteerit ja ehdot täyttämällä. Todellisuudessa kysymys on kuitenkin suljetusta sarjasta siinä mielessä, ettei sarjaan voi nousta ja sieltä pudota urheilullisen perustein.

Ja juuri tässä on se ongelma. Meillä puhutaan melellään, ettei SM-liiga ole urheilua, vaan viihdettä. Varmasti urheilu on viihdettäkin, mutta urheilun ja urheiluviihteen tärkein ja keskeisin voima on kilpailullisuus – ja se kilpailullisuus on Suomessa työnnetty takariviin pitämällä SM-liiga suljettuna.

Olen itse ulkojäiden kasvatti, ja pelannut ja valmentanut Mestiksessä, SM-liigassa ja ulkomailla. Olen nähnyt sen, millaisessa aikakaaressa ja millaisella viiveellä asiat tapahtuvat jääkiekossa. Toki olen huolestunut siitä, mitä SM-liigassa on tapahtunut ja tapahtuu lähivuosina, mutta suomalaisen jääkiekon suurin huolenaihe on, mitä jääkiekolle tapahtuu seuraavien 20–30 vuoden aikana, kun jääkiekon seuraajiksi ja katsojiksi pitäisi kasvattaa uusia sukupolvia.

Me emme puhu enää minun sukupolvestani tai seuraavista sukupolvista, vaan niistä sukupolvista, jotka ovat syntyneet tällä vuosituhannlla. Tällä millenneumilla syntyneiden sukupolvien maailma ja elämykset on tehty erilaisista asioista kuin aiemmilla sukupolvilla, ja heidän narratiivissaan korostuvat erilaiset tarinat kuin meidän sukupolvilla.

SM-liigan ja suomalaisen jääkiekon kannalta kohtalonkysymys kuuluu, pystyykö jääkiekko tarjoamaan näille sukupolville jatkossa sellaisia elämyksiä, että he tulevat hakemaan dopamiiniannoksensa jäähallien lehtereiltä tai ylipäätään katsomalla jääkiekkoa, vai kiinnostaako näitä sukupolvia enemmän esimerkiksi e-urheilu, jalkapallo, jotkut muut urheilijat tai kokonaan muut asiat?

Jääkiekon pitäisi olla tämän kysymyksen edessä äärimmäisen huolissaan, sillä jos urheilusta viedään pois aito ja autenttinen kilpailu, silloin urheilusta viedään pois sen ydin – ja mitä urheilulle jää silloin tarjottavaa? Mitkä ovat ne elementit, joiden kautta syntyy jääkiekon tarina: suuret tunteet, suuret intohimot, suuret tarinat, suuret sukupolvikokemukset sekä vahva ja parhaimmillaan vuosikymmeniä kestävä seurakulttuuri ja yhteisöllisyys?

Jääkö Sportin historiassa elämään ne SM-liigassa pelatut kaudet, jolloin kamppailtiin siitä, oltiinko sarjassa sijalla 12 vai 13, vai muistetaanko tältä vuosituhannelta parhaimmin kausi, kun Sport taisteli Ässiä vastaan noususta SM-liigaan keväällä 2009?

SM-liiga voi perustella asioita sanomalla, että katsomoissa on näin paljon katsojia, ja että Telian tv-sopimus tuottaa näin paljon rahaa, mutta jääkiekon pitäisi olla hereillä sen suhteen, millaisia ja miten dramaattisia muutoksia ihmisten kulutustottumuksissa on tapahtunut ja tapahtuu muussa elämässä. Miksi ihmiset varaavat nyt kaikki matkansa ja lomansa suoraan netistä eikä matkatoimistojen kautta, miksi punaisen lihan kulutus on romahtamassa hurjaa vauhtia tai miksi eivät osta enää dieselautoja?

Samoin voi käydä myös SM-liigalle ja koko suomalaiselle jääkiekolle. Ei tänään, ei huomenna, mutta tulevaisuudessa. Vaaran merkit ovat ilmassa ja ne vahvistuvat vuosi vuodelta ja päätös päätökseltä, mutta haluammeko oikeasti edes nähdä niitä?

SE, MITÄ ENSIMMÄISEKSI PITÄISI TEHDÄ, olisi avata SM-liiga. Se ei toki ratkaise kaikkia tulevaisuuteen liittyviä haasteita, mutta liigan avaaminen ja aidon kilpailun palauttaminen olisi helpoin tapa varmistaa, että jääkiekko säilyttäisi vahvan asemansa suomalaisessa urheilussa.

SM-liigan avaaminen palauttaisi tunteen ja draaman katsomoihin. Nyt monet seurat aloittavat tyhjennusmyynnit jo vuodenvaihteen jälkeen ja viimeiset puolitoista kuukautta ne pelailevat itsensä kannalta merkityksettömiä otteluita, joista osa on jopa Veikkauksen pelikohteina. Jos nämä ottelut eivät ole suomalaisen urheilun tämän hetken suurin eettinen ja toiminnallinen häpeäpaalu, niin mikä sitten?

Täytyy ihailla suomalaisten jääkiekkokannattajien pitkämielisyyttä monien seurojen kohdalla, mutta onko tämä oikeasti sitä, mitä SM-liiga ja seurat haluavat kannattajilleen tarjota?

SM-liigan avaamiskeskustelujen yhteydessä puhutaan paljon nousemisesta, mutta vähintään yhtä oleellinen ja tunnetasolla jopa raadollisempi elementti olisi riski pudota. Siinä on kysymys aidosta eloonjäämiskamppailusta, ei kerman lisäämisestä kakun päälle.

Jos liigaseuroilla olisi riski pudota, niiden olisi pakko kehittää toimintaansa. Nyt SM-liiga sallii ja jopa ohjaa seuroja laiskuuteen. Voiko se oikeasti olla pitkän päälle jääkiekon etu – vai olisiko suomalaisen jääkiekon etu se, että jääkiekossa siirryttäisiin samanlaiseen maailmaan, jossa vain oikeasti parhaat ja laadukkaimmin toimivat seurat pärjäisivät?

Ja miksi me ylipäätään pelkäämme niin paljon putoamista? Monet seurat Kärpistä ja Jokereista alkaen ovat nousseet täysin uudenlaiseen loistoon putoamisensa tai jopa konkurssin jälkeen. Miksi me emme anna urheilun ja urheilun markkinavoimien mitata sitä, mikä seura toimii laadukkaasti ja mikä vähemmän laadukkaasti? Miksi me pelkäämme putoamisen riskiä, vaikka nykyinen riskittömyys on liigaseurojen kannalta vieläkin suurempi riski?

SM-liiga oli 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa Ruotsin Elitserienin kanssa Euroopan laadukkain jääkiekkosarja. KHL on ymmärrettävästi noussut sen jälkeen Euroopan johtavaksi kiekkosarjaksi, mutta SM-liigan kannalta huolestuttavinta on se, että SM-liiga on pudonnut Ruotsin kelkasta ja sen ohi ovat ajaneet niin taloudellisesti kuin pelillisestikin Saksan, Sveitsin ja Tšekin liigat – eikä kehitys pysähdy vältämättä siihen.

SM-liigan pelillisen tason laskemisen näkee paljaalla silmällä ja vaikka oma silmä ei näkisikään kaikkea, yksi vahva indikaattori tason laskemisesta on se, että NHL-seurat ovat alkaneet vaatia nuoria suomalaispelaajia siirtymään joko Pohjois-Amerikkaan tai kovempiin eurooppalaisiin sarjoihin entistä nuorempina, koska SM-liiga ei kehitä ja valmista heitä enää riittävästi miesten peleihin.

Toinen hälyttävä merkki oli se, että kaikki suomalaisseurat jäivät tällä kaudella CHL:ssä jo alkulohkoon, ja Tapparakin putosi neljännesvälierissä.

Jos SM-liiga avattaisiin – ja samalla liigaseurojen määrää pudotettaisiin nykyisestä – se johtaisi väistämättä Mestiksen tason ja merkityksen nousemiseen. Samalla myös SM-liigan taso nousisi, koska putoamisen riski pakottaisi pienemmät seurat toimimaan tehokkaammin ja laadukkaammin.

Lopputuloksena olisi myös suomalaisen pelaajapolun kannalta optimaalinen tilanne: pelaajat kehittyisivät omien paikkakuntiensa junioriseuroissa ja parhaat pelaajat nousisivat jo juniori-iässä kypsymään ja valmistautumaan miesten otteluihin Mestikseen tai suoraan SM-liigajoukkueisiin.

Nyt lahjakkaimmat juniorit joutuvat muuttamaan suurille liigapaikkakunnille jo alle 15-vuotiaina, koska Mestis-seurojen taso ei riitä kilpailemaan liigaseurojen kanssa. Mestikseen ei tällä hetkellä päästä pelaamaan, vaan sinne joudutaan pelaamaan.

Tässä kohtaa myös Pelaajayhdistyksen pitäisi korottaa ääntään ja puolustaa suomalaisen jääkiekon pelaajapolkua. Valitettavasti pelaajien oma kattojärjestö on kuitenkin mieluummin hiljaa kuin nostaa kissan pöydälle. Miksi?

Eikä kysymys ole vain pelaajapolun alkupäästä ja keskitasosta. Jos SM-liigassa olisi aito putoamisriski, se pakottaisi myös liigavalmentajat tekemään työtään entistäkin kovemmalla asenteella ja kehittämään pelaajia entistä laadukkaammin. Nyt monelta liigavalmentajalta katoaa suurin piiskuri usein jo kesken kauden, kun joukkueita aletaan myydä tyhjiksi ja otteluista häviää todellinen panos.

SM-liigan avaaminen palauttaisi taloudellisen ja toiminnallisen elinvoimaisuuden Mestikseen, koska seuroilla olisi aito mahdollisuus saada palkinto hyvin tehdystä työstä. Se synnyttäisi positiivisen kierteen: kun toiminta ja Mestiksen taso kehittyisivät, se nostaisi sarjan arvostusta ja kasvanut arvostus nostaisi tuloja. Mestis-seurat voisivat jopa tuplata nykyiset budjettinsa.

Kierre johtaisi parhaimmillaan siihen, että Mestiksessä pelaisi useita toiminnallisesti ja taloudellisesti vahvoja seuroja, joista mikä tahansa voisi nousta SM-liigaan. Mestis-seurat voisivat myös pitää kasvattamistaan pelaajista paremmin ja pidempään kiinni, ja ne voisivat saada ohjattuja tuloja jopa NHL:ään siirtyvistä pelaajista.

Itse asiassa Mestiksen kehittäminen olisi jopa tärkeämpi asia kuin SM-liigan kehittäminen, sillä SM-liiga ei voi kehittyä ilman elinvoimaista Mestistä ja sitä, että Mestis kasvattaisi ja valmistaisi pelaajia SM-liigaan. Mestis olisi puoliammattilaissarjana omalla tavallaan jääkiekkotoiminnan kestävin ja aidoin mittari, sillä onnenonkijat eivät Mestiksessä pyöri.

Nyt Mestis on ajettu lattiaan. Jos joku miettii, mikä siellä mättää, kannattaa mennä katsomaan joku peli paikan päälle – ja miettiä mitä näet, millaisissa olosuhteissa otteluita pelataan ja millaista on se arvostus – myös taloudellisesti – jota Mestiksen pelaajat tällä hetkellä nauttivat.

MONET SULJETUN SM-LIIGAN puolustajat ovat esittäneet vasta-argumentin, miksi suljettu sarja toimii NHL:ssä, mutta ei Suomessa.

Tässä ollaan klassisen harhan äärellä:

NHL:n malli voitaisiin teoriassa siirtää Suomeen, mutta silloin pitäisi ottaa mukaan myös siihen elimillisenä ja keskeisenä osana kuuluva pelaajien varaus­järjestelmä sekä palkkakatto. Nyt NHL:stä on otettu vain yksi osa, suljettu sarja, ja ajatellaan, että se toimisi samalla tavalla kuin NHL:ssä.

NHL:n kaltainen pelaajavarausjärjestelmä ei toimisi Suomessa taloudellisten tekijöiden vuoksi. Palkkatto olisi sen sijaan yksi malli, jota voisi ja pitäisi harkita myös Suomessa, mutta se on kakkostason kysymys SM-liigan avaamiseen verrattuna.

NHL:n sijasta kannattaisi katsoa mieluummin esimerkiksi Englannin Valioliigaan: mistä sen voima kumpuaa ja mistä liigaseuroja läpi lihavien ja laihojen vuosien kannatteleva seurakulttuuri syntyy?

Syntyykö se pelkästään erinomaisesta tuotteistamisesta vai siitä, että tuotteen ydin – kilpailullisuus – elää niin vahvana seurojen jokapäiväisessä arjessa niiden taistellessa mestaruuksista, europaikoista, putoamisesta ja noususta?

SM-liiga on myös tuotteistettu, mutta siitä on poistettu tuotteen ydin, aito kilpailu. Jääkiekko on dynaaminen peli, johon epävarmuus kuuluu olennaisena osana. Sitä ei pidä pelätä, vaan se pitää nähdä voimana, joka pakottaa jokaisen yrittämään oman osaamisensa äärirajoilla.

Suomalaisilla jääkiekkopäättäjillä on edessään isojen ratkaisujen aika. On uskallettava katsoa asioita koko suomalaisen jääkiekon edun ja tulevaisuuden kannalta – ja on uskallettava kysyä, miksi ja kenen ehdoilla jääkiekkoa Suomessa pelataan.

Pelataanko sitä niiden ehdoilla, jotka haluavat tehdä jääkiekolla vain rahaa ja jotka suojelevat omia asemiaan ja omaa, osin jopa korruptiohenkistä, bisnestään kaikin käytettävissä olevin keinoin?

Jos valta annetaan niiden käsiin, jotka toimivat taloudellisin ja poliittisin motiivein, vaarana on, että ne, jotka nyt paistattelevat eturivissä, hyppäävät ensimmäisenä sivuun, kun aallokko muuttuu vastaiseksi. Siinä pöydässä suomalaiselle jääkiekolle jää helposti käteen musta joutsen.

Asiat voidaan vielä korjata suhteellisen helposti ja nopeasti, mutta nyt on toimittava. Vastuu on nyt niillä, jotka näkevät tämän huijauksen ja joilla on mahdollisuus puuttua siihen.

Heidän kannaltaan tilanne on tämä:

Jos te ette tätä huijausta paljasta, silloin olette itse osa huijausta.

Juttu on julkaistu alun perin joulukuun Elmo-lehdessä. Koko Elmo-lehden voi lukea Lehtiluukussa irtonumerona tästä. Voit tustua Elmon näytelehteen ilmaiseksi tästä. Lehdessä muun muassa Raimo Summasen analyysi, miksi Leijonat voitti viime keväänä maailmanmestaruuden sekä vahva Huuhkajat-kattaus.

1 kommentti kohteessa ”Raimo Summanen: Suljettu SM-liiga on osa suomalaisen jääkiekon korruptoitunutta huijausta”

  1. Simply great sanoo Solkungen, joka on ollut ja tulee olemaan tätä mieltä koko elämänsä ja kirsikkana kakun päälle on pelaajana ja valmentajana ollut nostamassa 4 joukkuetta Euroopan pääliigoissa! Kas tässä: TPS (as player) 1969, TUTO as head coach 1994, Kärpät as Head Coach .. to name few,

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×