Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Pitkämäki ja Ruuskanen veivät Hurskeen rahat – ja aika monen muunkin

Antti Ruuskanen on ollut alkukauden aikana vahvassa vedossa. @ Vesa Pöppönen / All Over Press

Viime päivät on taivasteltu huippuvireessä kiitävän pika-aituri Reetta Hurskeen kohtelua. Ja ihan syystäkin. Keskustelussa olisi kuitenkin syytä hiljalleen päästä peruskysymykseen: mihin valtion antama urheilijatuki oikeasti tulisi kohdistaa?

Juuri nyt järjestelmä on sekasikiö, jossa toisaalta puhutaan kasvusta ja tulevaisuudesta – ja samaan aikaan vaaditaan tiukkoja näyttöjä edellisiltä kilpailukausilta. Kun jaettavaa rahaa on rajallinen määrä, on raja tietysti aina vedettävä johonkin, mutta nykyisessä toimintamallissa ei hahmotu selkeästi millä perusteilla rajat vedetään.

Ja juuri tässä tulee tämän Reetta Hurskeen ympärillä syntyneen sekasotkun ydin: ei ole selkeää yhteistä käsitystä siitä millä perusteilla valtio osallistuu urheilijoiden arkityön rahalliseen tukemiseen.

Olen kirjoittanut tästä ennenkin. Ja teen sen taas.

Tutustu Elmo-kuukausilehden näytenumeroon ilmaiseksi. Osallistut samalla automaattisesi 10 000 euron arvontaan!

Olisiko korkea aika uudistaa koko urheilijapalkkajärjestelmä perusteitaan myöten samanlaiseksi kuin valtion muillekin elinkeinoelämän alueille suuntaama yritysrahoitus?

Huippu-urheilu on ammattilaisten toimintaa, ja siihen ammattilaisuuteen kuuluu se, että aikuistuva urheilija rakentaa itselleen paitsi urheilullista suorituskykyä, myös taloudellisen toimintamallin.

Huippu-urheilija, jolla ei tätä oman talouden takaavaa ansaintamallia ole 30-vuotiaana, ei oikein enää täytä aikamme kansainvälisen huippu-urheilun kokonaisvaatimusta – riippumatta siitä miten hyvä hän urheilijana on.

Olisi aika tunnustaa tämä myös valtiovallan päässä. On syytä tukea urheilijoita siinä uravaiheessa, kun he vasta rakentavat uraansa ja siihen liittyviä ansaintamallejaan. Näinhän valtio toimii muussakin elinkeinoelämässä – tuetaan ensisijaisesti kasvua, uutta ja alkuvaiheissaan olevaa toimintaa. Sen jälkeen yritysten on kyettävä itse tekemään rahansa.

Reetta Hurske tarvitsisi nyt ilmaan haihtunutta 6000 euroaan ihan uransa arkisten toimintaedellytysten rakentamiseen, olkoonkin että hän on hyvällä kasvupolulla myös taloudellisen toimeentulomallinsa rakentamisessa.

Vastaavasti Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen eivät tarvitse täyttä 20 000 euron tukea minkään asian rakentamiseen. He ovat siinä uravaiheessa, että elintärkeä raha tulee jo ihan muualta kuin valtion kassasta.

Tämä asetelma ei tietenkään ole Ruuskasen tai Pitkämäen vika, mutta nykyinen järjestelmä tuottaa kummallisen lopputuloksen: Ruuskanen ja Pitkämäki kuittaavat ne rahat, joita ne urheilijat, jotka vasta ovat tekemässä läpimurtoaan eivät saa.

Johonkin raja on aina vedettävä. Joku arvovalinta tehdään aina. Koskaan kaikki eivät ole tyytyväisiä. Aina voidaan esittää kummastelevia kysymyksiä.

Mutta siitä ei päästä nyt mihinkään, että suomalainen tapa jakaa valtion tukea urheilussa on tullut tiensä päähän. Olisi syytä selkeyttää paitsi kriteereitä, myös yksinkertaista peruskysymystä: mitä uravaihetta varten rahaa jaetaan? Mitä rahalla tavoitellaan?

Viime päivät on haettu syyllisiä Reetta Hurskeen apurahan hylkäämiseen. Haukutaan ministeriötä ja Olympiakomiteaa, ihmetellään eri lajien epätasa-arvoista kohtelua, kummastellaan paraurheilun kokonaisroolia rahanjaossa.

Tämä on kuitenkin ihan turhaa. Olennaista on nähdä järjestelmän valuvirhe. Rahanjakamisen perusteet ovat turhan koukeroiset ja – mikä tärkeintä – rahoituspäätösten taustalla oleva strategia vaatisi päivitystä.

Olisi korkea aika harkita siirtymistä malliin, jossa valtio ei enää tukisi yli 30-vuotiaita urheilijoita, vaan keskittyisi lupaavien urheilijatarinoiden alkuvaiheisiin. Valtion tehtävä on luoda edellytyksiä kehitykselle – menestyksestä palkitseminen olkoon markkinavoimien tehtävä.

Ja samalla urheilussa olisi syytä nykyistä systemaattisemmin ymmärtää se, että kokonaisvaltaiseen huippu-urheilu-uran rakentamiseen kuuluu sekin, että rakennetaan myös taloudellinen taustakoneiston edellytykset kuntoon jo huipulle nousemisen vaiheissa.

Vai mitä sanotte?

 

1 kommentti kohteessa ”Pitkämäki ja Ruuskanen veivät Hurskeen rahat – ja aika monen muunkin”

  1. Vai olisiko kuitenkin niin, että vammaisurheilun tukikuninkaat vievät huippu-urheilijoiden rahat?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×