Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Pekka Virta vei Lukon sensaation porteille ennen koronakevättä – näin hän tempun teki

Pekka Virran taika puri Raumalla tällä kaudella kovilla tehoilla. @ Pekka Virta. AOP/Miikka Jääskeläinen.

Pekka Virta tunnetaan erittäin pätevänä pelin osaajana ja kehittäjänä. Kolmas kausi Rauman Lukon peräsimessä oli tuomassa tulosta, kunnes pelit päättyivät ennenaikaisesti. Mikä teki Lukosta kevään kuumimman ja taktisesti kenties Liigan edistyksellisimmän joukkueen?

Joukkueen pelaamisesta on poimittavissa monia modernin kiekkokontrollipelin elementtejä kuten optimaaliset peliasennot ja syöttökulmat, tilan luominen ja syvyyspelaaminen.

Lukon pelaamisen kaava päättyneellä kaudella oli tiivistettynä: kontrolloi kiekkoa, luo tutut syöttösuunnat, liikuta vastustajaa ja etene, kun hyökkääjälle on luotu asemallinen etu suhteessa vastustajaan, esimerkiksi vastustajan keskialueen ohjauspelimuodon sisään.

Tulee ymmärtää, että Pekka Virran Lukko pelasi päättyneellä kaudella eri tavalla kuin Pekka Virran KalPa aikoinaan. KalPa pelasi vauhtierojen jääkiekkoa, jossa etuja luotiin keskialueella hidastamalla tai pysäyttämällä vastustajan viisikko ja samalla pelaamalla kiekon vauhdissa olevalle hyökkääjälle. Päättyneen kauden Lukko oli täsmällisen kolmen kaistan jääkiekon, asemallisten etujen ja syöttöpelaamisen erikoisosaaja.

Syksyllä Lukko pelasi vielä melko riisutun mallin peliä, sillä se ei kyennyt keskialueella kiihdyttämään peliään ja etenemään etujen kautta. Kevättä kohden Lukon pelaamisen organisointi parani ja syöttöpelaaminen jouhevoitui.

Pelin kompleksisen luonteen vuoksi syöttöpelaamista on lähestyttävä ennemmin viisikkopelin organisoinnin kuin pelkästään yksilön syöttöosaamisen kehittämisen näkökulmasta. Lukossa etenkin puolustajien syöttö- ja haltuunottotaito muuttuvissa pelitilanteissa olivat ensiluokkaista, mutta ne eivät yksinään riitä. Tarvitaan organisointia muun muassa siinä, miten pelialue täytetään, milloin ja millaisiin paikkoihin syötetään, millaisissa asennoissa peliväline otetaan haltuun sekä millä tavoin pyritään etenemään kohti vastustajan päätyä.

Ensinnäkin päätyneen kauden Lukossa kiekkoa vastaanottavan pelaajan toiminta oli tarkasti valmennettu. Kiekkoa vastaanottavan pelaajan peliasento, johon jääkiekossa paneudutaan keskimäärin melko vähän, oli erittäin tärkeässä asemassa Lukon syöttöpelaamisessa. Huonoon peliasentoon syöttämistä vältettiin. Kiekkoa vastaanottavan tuli olla sellaisessa asemassa, että hän kykeni havainnoimaan lähiympäristöään ja toisaalta kykeni edistämään peliä nopeasti.

Tämä näkyi vahvasti myös puolustajien pelaamisessa paineen alla. Prässi kyettiin usein purkamaan sillä, että puolustajat pitivät rintamasuuntansa kohti peliä, houkuttelivat vastustajaa ja loivat siten tilaa joko toiselle puolustajalle tai selustaan. Toisaalta puolustajien havainnointitaidot silloinkin, kun heillä oli hetkittäin selkä peliin päin, olivat erinomaiset, eikä kiekkoa tarvinnut kiireessä roiskaista.

Puolustajien pelaamisesta huokui muutenkin säntillisyys. Kaikki turha, esimerkiksi väkinäiset ylöskuskaukset, oli riisuttu työkalupakista pois. Kiekkoa liikutettiin syöttämällä.

Puolustajien tehtävä oli erinäisillä peliteoilla manipuloida vastustajaa ja siten luoda hyökkääjille mahdollisuuksia edetä. Kiekkoa ei liikutettu turhaan, vaan peliteot tähtäsivät vastustajan liikuttamiseen ja sitä kautta tilojen luomiseen. Puolustajat uskalsivat myös pieniksi hetkiksi peliä pysäyttämällä ja kiekkoa kontrolloimalla houkutella prässiä ja syöttää juuri oikealla hetkellä. Oli näkyvissä ymmärrystä siitä, milloin hyökkääjälle on syntynyt keskialueelle etu, joka kannattaa hyödyntää.

Lukko vältti vertikaalisyöttöjä, joissa kiekkoa vastaanottavan pelaajan oli vaikea suunnata kroppaansa peliä edistävästi. Sen sijaan syöttölinjat pyrittiin pitämään diagonaalikulmissa.

Diagonaalikulmien pohjana olivat viisikon sijoittuminen ja pelialueen täyttäminen tietyin periaattein. Lukko halusi pitää hyökkääjänsä kolmella kaistalla puolustajien ollessa heidän alapuolellaan, lähtökohtaisesti kaistojen välissä. Tuo rakenne säilyi melko muuttumattomana, eikä toinen puolustaja noussut luomaan ikään kuin neljättä kaistaa hyökkääjien rinnalle.

Tuttu rakenne helpottaa yksittäisen pelaajan toimintaa, sillä havainnointia ei tarvitse aina keskittää siihen, missä omat pelaajat kulloinkin menevät, vaan kiekollinen voi keskittyä yksityiskohtiin. Mikä syöttö edistäisi peliä parhaiten?

Eräs erinomainen Virran Lukon keino hyödyntää koko pelialuetta oli syvyyspelaaminen kohti omaa maalia. Tämä oli tuttua jo KalPa-ajoilta.

Syvyyspelaamisen tarkoituksena on repiä vastustajan viisikkoa pystysuunnassa ja luoda syntyneisiin väleihin tiloja, joiden kautta edetä. Kun jotkut Liiga-joukkueet ovat viime vuosina käyttäneet niin sanottua repivää hyökkääjää tuodakseen peliinsä syvyyttä, Lukko sen sijaan käytti paljon alaspäin venyttävää puolustajaa. Se tarkoitti käytännössä sitä, että ainakin toinen puolustajista tarjosi syöttötuen selkeästi muuta viisikkoa alemmas, ja Lukko saattoi palauttaa keskialueelta pitkälläkin syötöllä kiekon syvälle omalle alueelle.

Se johti vastustajan ja sitä kautta Lukon kannalta moneenkin asiaan. Ensinnäkin tuo syvyyssyöttö kutsuu vastustajan kärkikarvaajia syvälle prässäämään. Tällöin väleihin syntyy tiloja, kun vastustajan viisikko venyy. Toisekseen syvyyssyöttö saa koko vastustajan viisikon liikkumaan kohti kiekkoa, ja mikäli syötön jälkeen kyetään hyökkäämään saman tien ylöspäin, keskialueelle on mahdollista luoda vauhtieroja, jos omat hyökkääjät ovat menossa kovaa kohti vastakkaista suuntaa.

Tällainen pelaaminen vaatii ehdottomasti sen, että viisikko pidetään melko visusti 2–3-asetelmassa, jotta halutut alueet täytetään optimaalisesti ja kiekollisella säilyy tuki monipuolisesti eri suuntiin.

Suomalaisessa pelipuheessa korostuu viisikon tiiveys, mutta samalla usein unohdetaan se, että jotta kiekkokontrollipelaaminen saa happea, pelaajien sijoittumisessa ja pelin organisoinnissa on oltava syvyyselementti mukana. Tässä Virran Lukko oli päättyneellä kaudella erinomaisen taitava.

Pekka Virta ei tavallaan ole Lukossa keksinyt pyörää uudestaan, kuten hän osaltaan teki KalPassa jätön jätön jättö -pelillään, vaan kehittänyt olemassa olevaa taitavasti eteenpäin. Kolmen kaistan pelaaminen on ollut suomalaisen jääkiekkoilun kirjoittamaton huoneentaulu jo vuosia, mutta Virta on osoittanut, että sitä pystyy kehittämään edelleen ja sen rakenteen sisään on mahdollista tuoda paljonkin uusia, edistyksellisiä pelaamisen periaatteita.

Virralla on Lukossa vielä vuosi sopimusta jäljellä. Menestys oli hyppysissä tänä keväänä, mutta nyt on edessä uuden tarinan rakentaminen ensi kaudella.

Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä. Elmo on nyt myös  irtonumeromyynnissä Lehtipisteen myyntipisteissä ympäri Suomen.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Pekka Virta vei Lukon sensaation porteille ennen koronakevättä – näin hän tempun teki"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×