Miksi natsien kumppani sai olympialaiset? – ”Helsinki oli KOK:lle iso riski”

Historia

Miksi natsien kumppani sai olympialaiset? – ”Helsinki oli KOK:lle iso riski”

Elmo toimitus
TEKSTI Elmo toimitus
@elmolehti
JULKAISTU 2.6.2020 | KUVAT All Over Press

Jari Kupilan tuore uutuuskirja kuvaa suomalaisen urheiluhistorian kehityksen taustalla vaikuttaneita pitkiä ja syviä kehityslinjoja, mutta samalla nousee esiin myös ajattelua haastavia yksityiskohtia.
Kirjan yksi keskeinen luku käsittelee suomalaisten roolia kansainvälisten kisatapahtumien osaavana järjestäjänä. Samalla käydään läpi Helsingin olympialaisten merkitystä tämän osaamisen synnyttäjänä ja vauhdittajana.

Suomalainen urheilu olisi Kupilan mukaan kasvanut 1950-luvulla toisenlaiseen suuntaan ilman omaa olympiakokemusta. Se piti suomalaisen olympiavimman hengissä, vaikka menestys alkoi hiipua. Se ohjasi vielä 1950-luvulla huippu-urheilun kehityspanokset yksilöurheiluun, ei joukkuelajeihin.
Kisojen merkitys on suomalaisessa urheilukulttuurissa massiivien iso, mutta samalla Kupila pohtii sitä, miksi kisat ylipäänsä koskaan saatiin Suomeen.

”Kun KOK kesäkuussa 1947 päätti antaa kisat Suomeen, teki olympialiike yhden historiansa rohkeimmista päätöksistä. Kisat annettiin paikkaan, joka soti sotansa natsi-Saksan kumppanina. Paikkaan, jonka rauhansopimus oli ratifioimatta. Paikkaan, jossa Neuvostoliiton tykistöasemat olivat 30 kilometrin päässä kisarakennelmista. Paikkaan, joka kuohui sisäpoliittisesti ja ilmassa leijua kommunistien vallankaappauksen uhka. Helsingissä oli asuntopula, ei ollut juurikaan majoituskapasiteettia, maa oli sodan jäljiltä taloudellisesti polvillaan…Silti kisat saatiin. Hieman jos kärjistää, niin sehän on kuin antaisi tänä päivänä kisat vaikkapa Ukrainaan tai Irakiin.”

Miksi päätös tehtiin?

”Tästä on kirjassa enemmän, mutta loppujen lopuksi Helsinki oli juuri tuossa tilanteessa sittenkin vaihtoehto, joka KOK:n kannalta oli mielekkäin. Koko Eurooppa oli tilanteessa, jossa täydellistä kandidaattia ei ollut. Oli valittava kisaisäntä, joka pystyy järjestämään kohtuullisen edulliset ja urheilullisesti toimivat kisat – siinä tilanteessa ei haluttu suurinta ja kauneinta, haluttiin toimivaa ja urheilullista.”

KOK:lla oli vaihtoehtoina amerikkalaisia kandidaatteja, jotka olisivat olleet Helsinkiä varmemmat valinnat, mutta niiltä puuttui pari keskeistä valttia.

”Tuon ajan olympialiike oli vahvasti eurooppalainen ja Euroopan maat olivat sodan jäljiltä taloudellisesti niin huonossa kunnossa, että kisojen antaminen Yhdysvaltoihin olisi todennäköisesti vähentänyt osallistumista kustannussyiden vuoksi. Kisat oli syytä pitää Euroopassa. Ja Euroopan vaihtoehdoista Helsingillä oli sittenkin uskottavin hakemus – osin vuoden 1940 hankkeen jäljiltä valmiiden suorituspaikkojen vuoksi, osin siksi, että suomalaiset vasemmistoa myöten yksimielisesti halusivat kisat ja sitoutuivat vaadittaviin majoitus- ja infrakustannuksiin.”

”Lisäksi, Helsinki oli paikka, jonka kautta Neuvostoliitto ja itäblokki oli houkuteltavissa kisoihin. KOK.n herrat inhosivat kommunismia, mutta toisaalta näkivät tärkeänä olympialiikkeen itälaajenemisen. Helsinki antoi tähän mahdollisuuden, Chicago tai Los Angeles eivät.”

Helsingin kisat on suomalaisessa perinteessä usein kuvattu suurena askeleena länteen. Tuli kisavieraita lännestä, tuli Coca Cola, tuli uskottavuutta siihen, että rautaesirippu alkoi vasta Suomen itärajalta.
”Toki näin. Mutta silti tämä on vähän samanlainen myytti kuin maailmankartalle juoksu. Vaikka myytti kuvaa hyvin suomalaisten omia tuntemuksia, ei muu maailma välttämättä samoin kokenut. KOK:n näkökulmasta Helsinki oli askel itään, ei Suomen liittämistä länteen.”

Kun Helsingin kisaisännyyttä koskevia päätöksiä pohditaan, unohtuu usein, että lopulta se tärkein päätös ei syntynyt KOK:ssa, vaan Helsingin kaupunginvaltuustossa – ja sen vasemmistonurkkauksessa.

”Äkkiä ajatellen voi tuntua yllättävältä, että miten vasemmisto saatiin tuolloin hankkeen taakse. Taloustilanne oli huono ja olympiatouhulla oli kaikin puolin porvarillinen leima. Tässä kohdin kuitenkin apulaiskapunginjohtaja Erik von Frenckell pelasi fiksusti ja sai tehtyä kisojen vaatimista rakennusprojekteista niin houkuttelevat työllisyyden, kaupungin asuntopulan helpottamisen ja liikenneverkon kehittämisen näkökulmista, että vasemmisto koki kisariski ottamisen mielekkääksi. Ilman sitä Helsinki ei olisi koskaan edes hakenut kisoja.”

 


Tilaa ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa”
-kirja ja Elmo-lehti huippuedulliseen yhteishintaan tästä tai pelkkä kirja tästä!