Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Lehkosuon potkujen ympärillä tunnepitoisia ja perättömiä heittoja – “Täyttä puppua”

Mika Lehkosuo sai potkut HJK:n heikon alkukauden seurauksena. @ Matti Raivio / All Over Press

Mika Lehkosuon potkut ovat puhuttaneet Suomen jalkapallomediassa sekä sosiaalisessa mediassa todella paljon. Lehkosuon aikaa HJK:ssa – ja epäonnistuneen kauden syitä – ovat avanneet jopa HJK:n aktiivipelaajat. Esimerkiksi Nikolai Alho kommentoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että ”statistiikkaa käytiin paljon läpi, mutta sellainen heittäytyminen puuttui”.

Harvoin on Veikkausliigan päävalmentajan potkujen päällä leijunut vastaavaa latausta, joka liittyy toiminnan sisältöön, valmennusfilosofiaan ja valmennusmetodiin. Keskustelua ehkä syntyy, koska Lehkosuolla ja hänen tämän kauden valmennusparinsa Jani Sarajärvellä on Suomen mittakaavalla poikkeuksellisen analyyttinen lähestymistapa valmentamiseen.

Analyyttisyys. Se on kenties käsite, joka saa niin valtavat tunnekuohut aikaan jalkapalloa seuraavissa ihmisissä. Joillekin se voi olla pelottava käsite. Mitä muka pitäisi analysoida? Miten? Miksi? Kun käsite on epäselvä, se pelottaa.

Samanlainen ilmiö on Suomessa ollut sosiaali-, ja terveyshuollon uudistuksen ympärillä. Uudistus ja sen takana olevat rakenteet ja prosessit ovat niin vaikeaselkoisia, että suomalaiset ovat jo kehittäneet sanonnan ”puhutaan sotea”, kun jokin asia on vaikeaselkoinen. Lopulta sote-uudistusta ja kaikkia sen mukanaan tuomia muutoksia pelätään.

Kun ihminen ei tiedä jostain asiasta riittävästi, pelko sitä kohtaan kasvaa. Pelko synnyttää vahvoja tunnelatauksia ja sitä kautta epäselvää keskustelua.

Lehkosuon potkujen ympärillä on käynyt juuri näin. Lehkosuon potkujen ympärillä leijuu tunnepitoisia, mutta perättömiä heittoja, jotka synnyttävät epäselvää keskustelua, jossa käsitteet ja faktat sekoittuvat.

Heitot ovat alkaneet esimerkiksi sosiaalisessa mediassa elämään. Esimerkiksi nimimerkki ”Monska” twittasi keskustelua herättäneen twiitin 8.7: ”Tässä, kun kelailee tuota Kaan Kairisen voittomaalia Stadin derbyssä, niin oliko häneltä alkukaudella kielletty laukaukset kaukaa? Ei edes yrittänyt vastaavia, vaikka paras apu on vasurinsa.

Twiitti on tietysti täyttä puppua, kuten tilastomies Oskari Karppinen kiirehti vastaamaan. Todellisuudessa Kairinen on laukonut kauden aikana jo 12 kertaa rangaistusalueen ulkopuolelta. Valtaosa laukauksista lähti jo Lehkosuon valmennusaikana.

Vastaavia myyttejä on muitakin. Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi nähty lukuisia väitteitä, joiden mukaan Lehkosuo olisi kieltänyt Lassi Lappalaista yrittämästä ohittaa vastustajaa. Kun katsoo tilastoja, huomaa väitteen absurdiuden. Tämäkin myytti lienee syntynyt siitä, etteivät ihmiset ymmärrä ja osaa katsoa jalkapalloa riittävän tarkasti. Peli on kaaos, josta sitten kaivetaan tunteiden vallassa ihmeellisiä väittämiä, joilla ei ole totuuspohjaa.

Ehkä eniten epäselvää keskustelua on liittynyt Lehkosuon ja Sarajärven käyttämään analyysityökaluun, eli maaliodottamaan. Käsite jo itsessään nostaa monien karvat pystyyn yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät monet ymmärrä työkalun käytön ja tarkoituksen päälle riittävästi.

Maaliodottama kerätään yksittäisestä maalipaikasta niin, että tilanteelle määritetään numeerinen arvo välillä 0,00 – 1,00 riippuen siitä, kuinka todennäköisesti kyseisestä tilanteesta pallon menee maaliin – keskimääräisellä viimeistelyllä. Keskimääräinen viimeistely määrittyy historiadatan perusteella, eli sillä, kuinka useasti vastaavasta paikasta on maali tehty.

Tätä työkalua käyttää nykypäivänä lähes jokainen huippujalkapalloa tekevä seura. Suomessa on tiettävästi seuroja jopa viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla, jotka pyrkivät analysoimaan maaliodottaman avulla omien sekä vastustajiensa maalipaikkojen laatua. Valmentajalle on rauhoittavaa katsoa ottelun jälkeen, mitä numerot kertovat siitä, kumpi pelissä oli lähempänä voittoa, niin ei tarvitse olla luulojen varassa.

Ja kun mennään kentän tasolle, on luonnollista, että valmentajat haluavat olla perillä siitä, mikä on laadukas maalipaikka ja mikä ei. On myös luonnollista, että joukkueet haluavat luoda mahdollisimman paljon nimenomaan laadukkaita maalipaikkoja.

Maaliodottama ei ole filosofia, jota valmentaja yrittää pelaajilleen myydä. Maaliodottama ei ole valintakysymys. Maaliodottama on erittäin käyttökelpoinen analyysityökalu, joka esimerkiksi kertoo, kumpi joukkueista on luonut ottelussa paremmat maalipaikat. Maaliodottama ei ole hirviö, joka tappaa pelaajien sisällä roihuavan tunteen pelaamisesta.

Silti tästäkin on saatu aikaiseksi vastakkainasetteluja. Esimerkiksi eräs Suomen nuorten maajoukkuevalmentaja twiittasi vapaasti lainaten, että:

”Yritän olla väheksymättä dataa ja käppyröitä, mikro-, makro- ja  nanovalmennuksia, ennalta sovittuja malleja, mutta kyllä kuningaspelin siunaus on se, että voittaminen huutaa yhä suurta sydäntä, nopeita oivalluksia ja ihmisten valmentajia.”

Kyseisen twiitin voi ymmärtää löysäksi heitoksi, tai vastakkainasetteluksi analyysityökalujen sekä pelin inhimillisen elementin kanssa. Tai jopa nano-, makro-, ja mikrovalmennuksista paljon kirjoittaneiden journalistien kiusaamiseksi.

On aika käsittämätöntä, että Suomessa on virinnyt keskustelu, jossa ajatellaan, että Lehkosuon ja Sarajärven pesti HJK:ssa epäonnistui tällä kaudella yhden analyysityökalun takia. Peloista kumpuavan tunnepitoisen höpinän, vastakkainasettelun – tai jopa kiusaamisen – ilmiö on Lehkosuota laajempi liittyen analyysityökalujen käyttämiseen ja hyödyntämiseen.

Suomessa on hyökätty tietoisesti tai tiedostamatta myös toisen analyysityökalun kimppuun, eli videoanalysoinnin. Vallalla on kaksi absurdia käsitystä. Ensimmäinen on sama, mitä edellä kuvattiin maaliodottamaan liittyen. Eli se, että videoanalysoinnin ja muun toiminnan välillä on oltava vastakkainasettelu. Suomessa ajatellaan, että videolta otteluita analysoiva valmentaja on jollain tavalla epäsosiaalinen hylkiö, joka ei osaa esimerkiksi tervehtiä pelaajiaan.

Toinen on se, että videoanalysointi ja pelaamisen tunne ovat jollain lailla ristiriidassa keskenään. VPS:n annettua potkut Petri Vuoriselle, seuran hallituksen puheenjohtaja Riku Asukas sanoi YLE:n haastattelussa näin: ”Tässä tilanteessa fokus pitää olla jossain muualla kuin dronen lennättämisessä harjoituksissa ja videoiden analysoimisessa. Ottaen tilanteemme huomioon sarjataulukossa, ensimmäinen asia on, että klaarataan sieltä itsemme kuiville.”

Lausunnon voi jälleen kerran tulkita miten vain. Mutta sen voi tulkita etenkin väheksyvänä kommenttina sitä ammattilaista kohtaan, joka siellä harjoituksissa on sitä dronea lennättänyt. Se, ettei seuran puheenjohtaja tiedä, miksi sitä dronea lennätetään, ei oikeuta väheksymään sen lennättämisen merkitystä.

Asukkaan mukaan valmennuksen ikään kuin siirrettävä fokustaan videoanalysoinnin ja jonkin muun valmennuksen elementin välillä. Ikään kuin valmennus olisi yksiulotteinen jana, jonka toisessa päässä on videoanalysointi ja analyyttisyys ja toisessa jotain muuta, jonka avulla pelejä voitetaan.

Tähän harhakäsitykseen tiivistyy tällä hetkellä suomalaisen valmennuksen arvostus ja kuva. Seurojen johdoissa, mediassa, kannattajissa ja tuulipukuseuraajissa on hirveästi aitoa innostusta lajin ympärillä. Se on hieno asia. Maajoukkueellakin pyyhkii nyt tosi hyvin. On hienoa kiimaa futiksen ympärillä.

Mutta niiden ihmisten, jotka eivät analyyttisyyden päälle ymmärrä, on jätettävä kiusaaminen. Otettava selvää. Tai sitten vain arvostettava niitä, jotka analyyttisyydestä ovat kiinnostuneita.

Data-analyysi ja videoanalyysi ovat kuitenkin vain analyysityökaluja. Eli valmennuksen osa-alue, joskin merkittävä sellainen.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Lehkosuon potkujen ympärillä tunnepitoisia ja perättömiä heittoja – “Täyttä puppua”"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×