Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Kiteen Pallo on surullinen tarina hienosta perinnöstä, joka tuhotaan osaamattomuuttaan

Kiteen Pallon Samu-Kalle Varonen Elmo-lehti
Samu-Kalle Varonen on yksi kiteeläisen dna:n kasvattama pelaaja, vaikka hän onkin Joensuun Mailan kasvatti. @ All Over Press

Kiteen Pallon kausi päättyi ristiriitaisiin tunnelmiin. A-pojat voittivat Suomen mestaruuden ja B-pojat raivasivat tiensä loppuotteluun, jossa ne hävisivät Sotkamon Jymylle.

Vaikka A- ja B-poikien joukkueissa pelasikin vahvistuksia Joensuun Mailasta ja Imatran Pallo-Veikoista, joukkueet olivat kuitenkin vahvasti kiteeläisvetoisia.

Jos A-poikien Suomen mestaruuden ja B-poikien SM-hopean niputtaa samalle janalle, siitä voisi tehdän sen johtopäätöksen, että Kiteen tilanne näyttää erinomaiselta.

Mutta sitten tulee se ristiriita: tilanne ei näytä hyvältä. Se näyttää huolestuttavalta.

Kiteen ongelmana on tällä hetkellä seurajohto. Legendaarisen Arssi Taskisen pojan, Janne Taskisen, vetäydyttyä seurajohdosta, Kiteen Pallon ja etenkin edustusjoukkueen johto on ollut amatöörien käsissä. Veini Haapasalo ja Seppo Hakulinen ovat varmasti tehneet parhaansa, mutta totuus on, että heiltä puuttuu aito pesäpalloilullinen ja seurajohdollinen osaaminen. Sen seurauksena Kiteellä on tehty edustusjoukkueen osalta useita vuosia peräjälkeen päätöksiä, joiden järkevyys voidaan asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi. On ostettu Ville Postin, Sami Mikkolanahon, Jani Ahosen ja Veli-Matti Sigvartin kaltaisia rivipelaajia muista seuroista, kun samaan aikaan Kiteen Pallon omia junioreita on virrannut muihin seuroihin tai jäänyt turhautuneena odottamaan peliaikaa Superin porteille.

Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa posteja, mikkolanahoja, ahosia ja kumppaneita pelaajina, vaan esittää kysymys: Miksi ihmeessä Kiteelle pitää ostaa samantasoisia tai jopa huonompia pelaajia muista seuroista kuin rakentaa joukkue omien junioreiden päälle? Mitä järkeä on ylipäätään tehdä juniorityötä, jos omiin junioreihin ei uskalleta luottaa ja heidän varaansa ei uskalleta ja ymmärretä rakentaa pitkäjänteisiä suunnitelmia?

Se, mikä Kiteen tilanteessa surettaa eniten, on se kuilu, joka on loistavan juniorityön ja nykyisen seurajohdon näköalattomuuden välillä? Juniorityötä tehdään monessa pesäpalloseurassa, mutta Kiteellä tekemisen taso on poikkeuksellista koko Suomen mittakaavassa. Kitee on paikkakuntana koko ajan kuihtunut ja pelaajamäärät juniorijoukkueissa vähentyneet, mutta Kitee tuottaa silti näistä vähentyneistä pelaajamääristä huolimatta pelaajia Superiin lähestulkoon liukuhihnalta. Pesäpallopiireissä ylistetään esimerkiksi Eero Pitkäsen luomaa Kouvolan pesäpallotehdasta, mutta kannattaa katsoa raakaa todellisuutta, kummassa seurassa osataan oikeasti kasvattaa junioripelaajia ja kummassa puolet osaamisesta on pelkkää puhetta.

Olen varmaankin monien mielestä jäävi puhumaan kiteeläisen pesäpallon historiasta, mutta paljastan silti kiteeläisen juniorikasvatuksen salaisuuden: Se on yksinkertaisesti pesäpallon pelillinen ymmärrys, joka on siirtynyt vuosikymmeniä sukupolvelta toisella ja siirtyy edelleen.

Tuolta pitkältä kaarelta voitaisiin poimia Raimo Toropaisen, Lallu Järvisen ja Eero Leskisen kaltaisia valtavan työmäärän tehneitä valmentajia ja pelinjohtajia, mutta mikä hienointa, kiteeläisen pesäpallon perimä ja dna ovat vuosikymmenten aikana juurtuneet paljon syvemmälle. Ne ovat juurtuneet niihin perheisiin ja sukuihin, jotka elävät ja hengittävät pesäpalloa. Kun tällaisiin perheisiin syntyy uusia lapsia ja lapsenlapsia, he syntyvät automaattisesti pesäpallomaila ja pallo kädessä. Heitä ei viedä pesäpallokentällä, vaan he elävät ja kasvavat pesäpallokentillä.

Kaikista kiteeläisistä ei tule huippupesäpalloilijoita, eikä pesäpalloilijoita lainkaan, mutta osasta pelaajista tulee ja minkä historia ja myös tämän kauden tulokset ovat osoittaneet, Kiteeltä tulee huippupelaajia erittäin, erittäin korkealla prosentilla suhteutettuna pelaajien määrään.

Ja miksi?

Siksi, että näille pojille ja tytöille osataan opettaa pelin kannalta oikeita asioita heidän kriittisinä kehitysvuosinaan. Kysymys ei ole pelkästään teknisistä ja fyysistä asioista, vaan ennenkaikkea pelillisistä ja taktisista asioista. Heidät opetetaan tekemään ratkaisuja, joita peli kutsuu tekemään.

Tässä suhteessa kiteeläiset ja sotkamolaiset pesäpallojuniorit poikkeavat esimerkiksi Pohjanmaalla kasvaneista pelaajista dramaattisesti. Muistan aina, kun hankimme aikoinaan Pohjanmaan lupaavimpana pesäpalloilijana pidetyn Janne Rauhalan Kiteelle ja kysyimme Varosen Passen kanssa Jannen kentällämenolyöntejä.

Jannen vastaus oli paljon puhuva:

“En mää tierä, mää vaan lyön!”

Kiteeläinen pesäpallojunnu olisi vastanut samantien, että hänen parhaat lyöntinsä ovat nämä ja nämä, ja jos etumiehet ovat liian edessä, lyön tänne ja tänne tällaisella lyönnillä.

Tätä ominaisuutta – kiteeläistä pesäpalloymmärrystä – voidaan kutsua kiteeläisen pesäpallon dna:ksi, ja juuri tämä dna ja sen siirtyminen sukupolvilta toisille Pasi Varosen, Jarno Kaksosen, Sami Partasen ja monien, monien muiden pesäpalloihmisten tekemän työn kautta on se asia, jonka ansiosta Kiteellä tehdään edelleenkin ainutlaatuisen hyvää juniorityötä.

Valitettavasti Kiteen Pallon seurajohdossa tämän työn merkitystä ja arvoa ei käytännön tasolla ymmärretä. Ymmärrän hyvin, että joku Raimo Braggen kaltainen yhtä kautta kerrallaan eteenpäin katsova pelinjohtaja sanoo, että me tarvitsemme vahvistuksia jos haluamme menestyä. Tässä kohtaan kysyttäisiin kuitenkin seurajohdon näkemystä ja ymmärrystä: Johtaako seuran toimintaa yhden kauden perspektiivissä toimiva pelinjohtaja vai seurajohto?

Surullisinta Kiteen tilanteessa on se, että seura on käyttänyt viime vuosina rahaa sijoittamalla sen muiden seurojen rivi- ja ylijäämämiehiin. Jos Kiteellä olisi toimittu toisin, Kiteen Pallon tulevaisuus olisi voitu ja voitaisiin vieläkin rakentaa kiteeläisten pelaajien ja kiteeläisen peli- ja valmennusjohdon ympärille – ja nyt pääosin hukkaputkiin käytettävät rahat voitaisiin käyttää yhteen tai kahteen täsmähankintaan.

Olen puhunut viimeisten vuosien aikana loputtoman määrän puheluita kiteeläisten pesäpalloihmisten kanssa ja olen näiden keskustelujen perusteella täysin varma siitä, että jos seurajohdosta löytyisi toisenlaista osaamista ja ymmärrystä, Kiteen Pallo taistelisi tälläkin hetkillä mitaleista. Korostan sitä, että kysymys ei ole rahasta, vaan osaamisesta – ymmärryksestä ja näkemyksestä.

Kiteeltä on viime vuosina lähtenyt pelaajia ja pesäpallo-osaamista muihin seuroihin valtava määrä. Surullisinta näissä lähdöissä on se, että lähes kaikki tällaiset pelaajat ja osaajat olisi voitu pitää Kiteellä hieman taitavammalla johtamisella.

On myös hyvä kysymys, miksi entiset Kiteen Pallon pelaajat eivät ole lähteneet vahvemmin mukaan edustusjoukkueen toimintaan? Toki päätös on jokaisen entisen pelaajan itsensä, mutta tämänkin historia on opettanut, että jos asiat osataan esittää oikeassa valossa ja esittäjinä ovat oikeat ihmiset, vastaukset voivat olla hyvinkin yllättäviä.

Muutenkin pelaajien ja pesäpallo-osaajien virran suunta ihmetyttää. En halua puhua yksittäisistä tapauksista muuten kun yleisellä tasolla, mutta miksi ihmeessä Kiteellä ollaan tilanteessa, että Sami Partasesta on tulossa Imatran Pallo-Veikkojen urheilullisen toiminnan kulmakivi, ja IPV:n seuraava pelinjohtaja ja valmennusjohtaja, vaikka Partanen asuu edelleen Kiteellä? Tai miksi Joensuu korvaa ensi kaudella sisäpelissä Tuomas Jussilan jättämän valtaisan aukon Kiteeltä tulevalla Topi Hurskaisella? Tai miksi Simo Rahunen pelasi päättyneellä kauden Joensuun Mailan avauksessa eikä Kiteellä?

Varmasti jokaisen tarinan taustalla on omat syynsä, mutta isossa kuvassa kysymykset on uskallettava ja ennen kaikkea ymmärrettävä kysyä, koska muuten tilanne ei muutu miksikään?

Kiteellä ei välttämättä ole kasvanut 2000-luvulla yhtään samanlaista pelaajasukupolvea kuin Pasi Pirisen ja Toni Kohosen aikana, mutta oleellista on, että Kiteellä tehdään edelleen niin laadukasta juniorityötä, että nykyisessä KiPan joukkueessa pelaavien Hannes Pekkisen ja Samu-Kalle Varosen kaltaisten kiteeläisperimää olevien avainpelaajien ja nyt A- ja B-pojissa menestyneiden junioreiden varaan voitaisin helposti rakentaa joukkue, joka taistelisi muutaman vuoden päästä mitaleista paljon todennäköisemmin kuin esimerkiksi Imatra – varsinkin, jos Imatra ei itse pystyisi jatkossa vahvistamaan joukkuetta kiteeläisillä pelaajilla.

Mutta löytyykö Kiteeltä ketään, joka ymmärtäisi mitä Kiteellä pitäisi tehdä ja jolla olisi tahtoa ja osaamista lähteä muuttamaan seuran kurssia sellaiseksi, että Kitee palaisi pesäpallokartalla jälleen mahtitekijäksi?

Tiedän toki, että helppoa se ei ole Joensuun Mailan varjossa ja puristuksessa, mutta nyt Kiteen Pallo hukkaa hienon perintönsä osaamattomuuttaan – ja se on surullista.

Tilaa Elmo tästä superedulliseen hintaan 4 kk 35 e!

 

 

2 kommenttia kohteessa ”Kiteen Pallo on surullinen tarina hienosta perinnöstä, joka tuhotaan osaamattomuuttaan”

  1. Pekka, se on juuri näin !

  2. Tosihyvä kirjoitus. Toivottavasti asiat muuttuu parenmaksi kirjoituksen pohjalta. Jaetaan sama huoli entisenä lajin monitoimimiehenä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×