Kempele sytytti majakkaansa valon, joka näkyy muuallekin kuin Ouluun asti

Sotkamon Jymyssä kaksi kautta pelannut Antti Korhonen on Kempeleen nimekkäin hankinta.

Pesäpallo

Kempele sytytti majakkaansa valon, joka näkyy muuallekin kuin Ouluun asti

Kempele on uusien hankintojensa myötä vahva ehdokas kahdeksan sakkiin ensi kaudella.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 11.10.2020 | KUVAT All Over Press

Kempele on yksi syksyn siirtomarkkinoiden mielenkiintoisimmista seuroista.

Seuraa ja sen värikästä manageria Sami Salorantaa on vaivannut aiemmin tietynlainen näköalattomuus. Pelaajia on ostettu enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ilman sen syvällisempää analyysia tarpeesta tai visiota tulevaisuudesta.

Nyt Kempele on tehnyt selvän kurssinmuutoksen ja sen kanssa kannattaa olla varuillaan. Sen uunituoreet hankinnat ovat sellaisia, jotka tekevät Kempeleestä paremman joukkueen ja mikä yhtä tärkeää: kysymys ei ole nyt vain siitä, mitä tapahtuu ensi kaudella, sillä Kempeleelle on rakentumassa joukkue, jossa suurin osa palasisista alkaa olla paikallaan. On turha mennä asioiden edelle, mutta jos Kempeleen kokenut kaarti pelaa hyvän kauden ja nuorisokaarti kehittyy kehittymisestään, joukkueeseen on helppo hankkia ensi syksynä 1-3 kovan luokan täsmäostoa.

Kempeleen hankinnoista kovin on uunituore Suomen mestari Antti Korhonen. Korhonen on valtakunnan parhaita nelosia ja raskaansarjan hankinta KeKiltä. Topi Korhosessa on paljon potentiaalia, mutta häntä ovat harmittavasti vaivanneet loukkaantumiset. JymyJusseista tuleva Sami-Jukka Korvola on myös Superin tasoa, ja Sotkamossa nuorten Suomen mestaruuden juuri voittanut Aappo Savikoski on mielenkiintoinen tulevaisuuden pelaaja.

Kempele saa rakennettu ensi kaudeksi kovan pelintekokoneen ja kovan kotiutusosaston. Onni Määttä on erinomainen kakkonen ja Markus Keski-Petäjästä kasvaa vielä huippuluokan pesäpalloilija. Antti Korhonen on huippunelonen ja vaikka lyöjäjokeri Ossi Meriläinen lähtikin Kouvolaan, KeKin kotiutusosasto on Antti Korhosen tulon myötä ensi kaudella tätä kautta kovempi, samoin jopa jokeriosastokin, jos ja kun Marko Pelkonen siirretään Matti Korhosen rinnalle toiseksi jokeriksi.

Vaikka KeKin kaikki hankinnat ovat perusnopeita, siltä puuttuu kuitenkin vuorenvarma ykkönen. Sen löytäminen tai paketin rakentaminen etenijäjokerin kautta on yksi avainkysymyksiä ensi kaudella. Jos Määtän, Keski-Petäjän, Antti Korhosen ja KeKin jokereiden eteen saadaan jalat, silloin rytisee.

Ulkona Kempele on ensi kaudella tasaisempi kuin tällä kaudella, mutta mistään huippuluokan ulkokentästä on turha puhua. Kolmoskoppari Jussi Korhonen on valtakunnan eliittiä, ja Antti Korhonen ja Topi Korhonen ovat parhaimmillaan Superin mittakaavassa hyvää laatua, mutta ulkopelin saaminen tiiviiksi on yksi ensi kauden haasteista. Paperilla suurin haaste on ratkaista kakkoskopparikysymys. Myöskään lukkari Jani Lassila ei ole Superin suurseurojen lukkarien tasoa, mutta hänelle oikea vertailukohta ovat keskikastin seurojen lukkarit. Siinä vertailussa Lassila kestää kyllä.

KeKin uusi pelinjohtaja Teemu Körkkö on myös mielenkiintoinen valinta ja suuressa roolissa ensi kauden onnistumisen suhteen. Körkkö on ollut viime vuodet Sotkamon Jymyn korkeakoulussa eri rooleissa ja oppinut varmasti sen, miten teoriassa peliä pelataan. Körkön haaste on kuitenkin se, miten teoria muuttuu käytännöksi. Olisi hienoa, jos Körkön kaltainen nuori ja uusi pelinjohtaja onnistuisi, mutta jos hän olisi aivan kovinta kärkeä pelinjohtajana, Sotkamo olisi sovittanut hänelle suurempia saappaita jo aiemmin. Tässä mielessä kakkospelinjohtajan valinnalla voi olla normaalia suurempi merkitys, sillä kempeleläiseen pesäpalloon kuuluu se, että liiallisen teorian sijasta joskus on vain annettava mennä.

Kempele uudessa vaiheessa

Kempele on näiden hankintojen myötä menossa historiansa mielenkiintoisimpaan vaiheeseen: sarjapaikka Superissa on vakiinnutettu – ja nyt alkavat seuraavat tavoitteet ja haasteet.

Ensimmäinen haaste on ensi kausi. Syksyn siirtomarkkinat ovat heittäneet voimasuhteet siihen suuntaan, että sarjassa on ensi kaudella viisi suurta – Sotkamo, Tampere, Kouvola, Joensuu ja Vimpeli – sekä niiden kintereillä Kitee.

Laajassa kuvassa Kiteen rinnalle voisi nostaa myös Hyvinkään ja Kempeleen, mutta hienojakoisempi jaottelu nostaa Kiteen lähemmäksi viittä suurta, kun Hyvinkää ja Kempele ovat lähempänä Pattijoen ja Seinäjoen tasoa. Numeroiksi muutettuna tämä tarkoittaa sitä, että Kempele taistelee ensi kaudella sijoista 7-9. Viisi suurta ja jopa Kitee ovat kaukana, mutta niin ovat myös viisi heikointa seuraa, Kankaanpää, Imatra, Koskenkorva, Siilinjärvi ja Hamina.

Kempeleen päävastustajista Hyvinkää teki erinomaisen vedon hankkiessaan Teemu Nurmion ykköseksi ja kakkoskoppariksi. Paperilla Hyvinkään kärki on vahva, mutta päättynyt kausi osoitti, ettei Patrik Vartaman kehitys ole ollut niin rajua kuin toivottu. Pelinteko on myös yksi ensi kauden kysymysmerkeistä.

Ulkona Hyvinkään suurin ongelma on etukenttä: uusi lukkari Petteri Alanen on toki lupaava nuori lukkari, mutta hänellä on vielä pitkä, pitkä matka huippulukkariksi. Ja mikä oleellista: Tahko ei juurikaan korjannut etukentän ongelmiaan, joten valmennusjohto saa taikoa ihmeitä, jos Tahkon etukenttä kestää ensi kaudella kärkiseurojen vaihtotilannepelaamista. Siepparina paljon pelanneen Sasu Toikan siirto oli jo pitkälle sovittu, mutta Toikka pelaa ensi kaudella Haminassa.

Pattijoki ja Seinäjoki ovat jopa heikentymässä ensi kaudeksi. Pattijoki menetti Timo Kallion, eikä Simo Rahusesta ole hänen korvaajakseen. Pattijoki kaatui päättyneellä kaudella kotiutuksiin, mutta sen ongelman korjaamiseksi Pattijoella ei ole tehty mitään.

Seinäjoki menettää Henri Puputin, jonka lähtö tekee ison loven niin sisä- kuin ulkopeliinkin. Kankaanpäästä hankittu Joona Lehtinen on parempi lukkari kuin viime kausina hyytynyt Henri Itävalo, mutta Lehtinen ei yksin voi nostaa JymyJusseja ulos alemmasta keskikastista. Paikka kahdeksan sakissa on JymyJússeilla ensi kaudella tiukassa.

Siirtomarkkinoilla on liikenteessä enää kaksi sellaista pelaajaa, Jere Dahlström ja Teemu Isoketo, jotka voisivat muuttaa voimasuhteita keskikastissa. Isoketo on neuvotellut JymyJussien kanssa ja olisi kova vahvistus, mutta viime viikkoina Isoketo on avannut neuvotteluyhteyden myös Vimpelin kanssa. Dahlström on arvaamaton kortti, mutta olisi yllätys, jos hän siirtyisi ensi kaudeksi Hyvinkäälle, Pattijoelle, Kempeleeseen tai JymyJusseihin.

Kempele on Pikku-Sotkamo

Kempeleen yhteydessä ei voi unohtaa sanaa Oulu. Nyt tehdyt uudet pelaajat tekivät kaksivuotiset sopimukset, joten ensi syksyn osalta Oulun uhka on torjuttu. Pidemmässä kaaressa Lippo ja sen menestys on Kempeleen kannalta kriittinen muuttuja.

Nyt Kempele haluaa selvästi vastata Lipon haasteeseen, mutta jos tulokset kentällä eivät ole riittävän hyviä, riski valtatasapainon keikahtamisesta Lipolle on suuri. Lippo jäi nyt rannalle Superista, mutta jos tiedot Lipon tänä syksynä tarjoamista pelaajapalkkioista pitävät paikkaansa, ensi syksyn Manse on Lippo.

Kempele on joukkuetta rakentaessaan valinnut mielenkiintoisen tien.

Se tie on Sotkamon tie.

Kempeleen riveissä pelaa ensi kaudella viisi sotkamolaista tai Sotkamossa pelannutta pelaajaa: Antti Korhonen, Topi Korhonen, Jussi Korhonen, Onni Määttä ja Aappo Savikoski. Lisäksi pelinjohtaja Teemu Körkkö on saanut pesäpallo-oppinsa Sotkamossa, vaikka onkin lähtöjään Kempeleen oma poika.

Kempeleestä voidaan puhua Pikku-Sotkamona toisestakin syystä. Kun Jymy-taustaisten listan päälle lisätään Matti Korhonen, Kempele menee ensi kaudella jopa Korhosten määrässä Sotkamon ohi.

Saavutus sekin.

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e – saat marraskuun Elmon uunituoreena kotiin kannettuna.

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!