Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Keihäspainajainen tulossa silmille – Sitä saa mitä tilaa

Antti Ruuskasen keho on natissut jo useamman vuoden. @ Vesa Pöppönen / AOP

Kalevan kisoissa on vuosikaudet opittu siihen, että kisaviikonloppu huipentuu miesten keihäsfinaaliin. Myös nyt finaalia odotetaan, mutta poikkeuksellisen painajaismaisessa tunnelmassa.

Se, että eilinen karsinta oli niin monelle niin vaikea, ei sinänsä ole mitenkään hälyttävä asia.

Mutta se on, että viime aikojen näyttöjen perusteella ei olisi kyllä yhtään tämän tasokkaampaa karsintaa voinut odottaakaan.

Ylipäänsä, kun katsotaan tämän ja aiempien kesien suomalaisen keihään koko ajan pahemmin kriisiytynyttä kehitystä, aletaan olla merkillisen havainnon äärellä: keihäänheitosta on tulossa suomalaisittain kriisilaji.

Toki Suomessa on yhä muutama lahjakas heittäjä, on periaatteessa ihan kovaakin kansainvälisen menestymisen potentiaalia.

Mutta samalla tätä potentiaalia leimaa ikävä tosiasia: kaikki parhaat potentiaalit ovat joko rikki tai toipilaina – ja koko loppukautta leimaa kysymysmerkki.

Tero Pitkämäen tulevaisuus on täysi arvoitus, Antti Ruuskanen heittää natisevan kehonsa antamissa rajoissa.

Lassi Etelätalolle pitää antaa kaikkia kunnia siitä, että hän ylipäänsä on vielä päässyt heittokuntoon, mutta silti, joku meni pieleen, kun viimeinen viisi vuotta on mennyt käytännössä kuntoutumiseen. Ei hän lähellekään omaa potentiaaliaan ole urallaan päässyt.

Ja missä on Kalevan kisoista se seuraavan sukupolven suuri toivo Oliver Helander?

Katsomossa, toipumassa vammoistaan!

Kesän 2019 asetelma on se, että vain Toni Kuusela on nostanut tasoaan arvokisatason kynnykselle, uusia kisapaikkojen haastajia ei ole muuten edes näkyvissä. Ja ne varsinaiset menestystoivot, ne joissa se paras potentiaali olisi, ovat kaikki enemmän ja vähemmän riekaleina.

Tämän päivän keihäsfinaalissa on kaikki ainekset 2000-luvun surkeimpaan tulostasoon. Siitä aiheesta voi odotella dramaattisia otsikoita samaan malliin kuin kestävyysjuoksuista on viime vuodet jaksettu irvailla.

Tulostaso ei ole nyt kuitenkaan se olennaisin suomalainen keihäskysymys. Tärkeämpää on kysyä missä kehuttu suomalainen valmennusosaaminen todellisuudessa menee, kun koko kärkiheittäjien porukka on vammojen runtelema.

Ja edelleen, missä se kehuttu valmennusosaaminen todellisuudessa menee, kun juniorisarjoista ei enää kasva aikuisten koitoksiin uusia arvokisarajoihin pystyviä heittäjiä – vaikka lahjakkaita nuoria sinänsä onkin nähty?

On turha syyttää huonoa tuuria tai muiden lajien tuomaa kilpailutilannetta. Se että omaa osaamista ei ole osattu päivittää maailman muuttumisen mukana ei johdu ympäristötekijöistä tai tuurista.

Nyt tulee silmille ihan suomalaisen keihäsporukan itse itselleen tilaama todellisuus. Jotakin on tehty väärin, se olisi nyt korkea aika myöntää – ja samalla ensimmäinen askel kohti muutosta parempaan.

Mutta pystytäänkö tätä myöntämään?

Peruskysymys ei ole enää se, kuka suomalainen heittää seuraavana 90 metriä.

Hyytävää todellisuutta on se, että alkaa olla yhtä paha pula siitä seuraavasta 80 metrin miehestä.

Toivotaan että Kalevan kisojen finaali osoittaa tämän pessimismin turhaksi. Pahaa kuitenkin pelkään, että tämä on nyt täyttä realismia.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Keihäspainajainen tulossa silmille – Sitä saa mitä tilaa"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×