Katastrofaalisen punaisen kortin takana oli syvemmät syyt kuin Jere Uronen

HuuhkajatJalkapallo

Katastrofaalisen punaisen kortin takana oli syvemmät syyt kuin Jere Uronen

Jussi Leppälahti
TEKSTI Jussi Leppälahti
@JussiLeppalahti
JULKAISTU 19.11.2020 | KUVAT All Over Press

Suomi hävisi viimeisen Kansojen liigan pelinsä Walesille lukemin 1-3. Suomi haastoi Walesia hyvin jouduttuaan alivoimalle 12. peliminuutin kohdalla, mutta hyvä loppukiri ei lopulta riittänyt. Tosiasia on, että Jere Urosen ottama punainen kortti vaikutti peliin valtavan paljon. Voidaan sanoa, että pelissä oli kaksi erilaista tarinaa yhden pelin sisällä.

Ensimmäinen tarina kesti 12 minuuttia. Suomi pelasi ensimmäisen 12 minuutin aikana hyvin. Markku Kanerva oli miehittänyt Huuhkajat 3-5-2-muodostelmaan. Kolmen miehen keskikentän yläpuolella oli Robin LodTeemu Pukki -kärkipari.

Walesin muoto oli 3-4-3. Heidän suunnitelmansa oli puolustaa Suomea 3-4-3-muotoisessa puolikorkeassa blokissa. Näin he halusivat kutsua Suomea nostamaan pallollisessa vaiheessa ylöspäin, ja iskeä Suomen toppareiden selustaan riistojensa jälkeen.

Punaiseen korttiin johtaneet tapahtumat olivat Suomelta yksinkertaisesti katastrofaalisia. Ne olivat katastrofaalisia nimenomaan kollektiivisella ja rakenteellisella tasolla.

Suomi löysi keskikentältä Glen Kamaran, joka meinasi vapauttaa laidalla pirteästi viilettäneen Jere Urosen. Syöttö jäi lyhyeksi, mutta Suomi sai tilanteesta hyvän kakkospallopelaamisen ansiosta sivuvapaapotkun.

Sivuvapaapotkun rakenteessa oli monia kyseenalaisia ratkaisuita. Virheitä tehtiin ketjussa. Wales satsasi tilanteessa positiiviseen tilanteenvaihtoon, sillä sen kahdesta muuripelaajasta toinen lähti lähes suoraan juoksemaan kohti Suomen maalia.

Ensimmäinen virhe oli kadottaa puolustusvalmius. Siitä Suomen ei pitäisi tinkiä. Suomi pelasi kuviossaan pallon pakkansa alimmalle pelaajalle, eli Uroselle, jonka tehtävä oli pelata pallo taka-alueelle. Urosen kanssa tilanteenvaihtovalmiutta pitänyt Nikolai Alho seisoskeli pitkällä Walesin kenttäpuoliskolla. Suomi jätti valtavan tilan omaan selustaansa, johon Harry Wilson pyrähti. Suomella oli rangaistusalueen tasolla seitsemän pelaajaa, mikä jätti kolme alinta pelaajaa todella isolle alueelle.

Toinen virhe oli Suomen pelaajien reagoinnin passiivisuus Walesin vastaiskun pysäyttämisessä. Suomen pelaajat ylimmät pelaajat hölkkäilivät, kun heidän olisi pitänyt estää maalivahdin toiminta ja juosta täydellä spurtilla suojelemaan selustaa. Alho ja Uronen unohtivat kontrolloida selustansa.

Kolmas virhe oli Urosen toiminta. Urosen olisi tietysti pitänyt juosta pallon alle ja estää Wilsonin eteneminen hänen selustaansa. Tämä oli kuitenkin virheistä pienin. Suomi ei voi hyökätä erikoistilanteissaan ilman puolustusvalmiutta, jos se haluaa menestyä.

Urosen teilaamisen sijaan pitää siis analysoida Suomen erikoistilannepelaamista rakenteellisesta näkökulmasta.

Toinen tarina

Pelin toinen tarina nähtiin Suomen punaisen kortin jälkeen. Suomen tehtävänä oli pitää peli tasaisena, ja kääntää peli toisen jakson muutoksilla itselleen.

Tätä vaikeutti se, että Wales muutti hyökkäysmuotonsa puoliajalla. Se sai enemmän trafiikkia Suomen linjojen väleihin ja laitapeliin uudenlaisia mahdollisuuksia. Wales alkoi hyökätä 4-4-2-muodolla.

Suomen kannalta harmillinen 0-2-maali tuli toisen jakson alussa juuri tästä syystä.

Suomen linjojen väliin muodostettu trafiikki aiheutti sen, että Rasmus Schüller puolusti väärää aluetta ja väärää vastustajaa. Näin Wales pääsi murtamaan Suomen keskikenttälinjan ja yrittämään murtautumista. Siitä Suomi selvisi, mutta positiiviseen tilanteenvaihtoon ei riittänyt energiaa. Wales riisti pallon ja teki maalin.

Walesin kolmas maali oli laadukasta laitapelaamista.

Suomen hyökkäyspelissä oli toisella jaksolla kuitenkin hyviä elementtejä.

Robin Lodin kyky heilauttaa vastustajan kaikkien pelaajien orientaatio kentän toiselle puolelle, mutta syöttää vapaaseen tilaan päinvastaiselle puolelle on upeaa taitoa. Teemu Pukin liike hänen tekemässään maalissa on esimerkki kaikille nuorille hyökkääjille. Pukki teki liikkeen, ja jatkoi sitä hyvällä jalkatyöllä nähden pallon ja säilyttäen hyvän orientaation.

Glen Kamara pystyy pitämään palloa ”eremenkomaisilla” vartaloharhautuksilla – tämä mahdollistaa Suomelle hyökkäyspelissä pausaa ja monenlaisia liikkeitä. Kamara osoitti jälleen olevansa valioliigatason pelaaja. Suomen kulmat olivat blokkeineen ja vastaliikkeineen hyvin vaarallisia, vaikka palkintoa niistä ei Walesia vastaan tullutkaan.

Lukas Hradeckyn pelaamista voi vain ihailla. Hän torjuu loistavasti ja avaa peliä jäätävällä tavalla prässiä kuin prässiä vastaan.

Suomi pelasi kohtalaisen pelin, mutta Wales ansaitsi voittonsa. Hampaankoloon jäi se, miten Suomi mokasi omalla hyökkäyspään erikoistilannepelaamisellaan ottelun avaimet käsistään. Hampaankoloon jäi myös se, että Suomen keskikenttälinja olisi voinut puolustaa toisen jakson alussa synkronoidummin ja tiiviimmin leveyssuunnassa. Suomi mokasi pelin asioihin, joissa se on normaalisti ollut Markku Kanervan johdolla hyvä – puolustusvalmiuteen ja aluepuolustamisen perusteisiin.