Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Huuhkajat herätti suomalaisen urheilun suurimman jättiläisen, josta tulee nyt globaalin jalkapalloperheen jäsen

Teemu Pukki oli Huuhkajien suurin sankari tiellä EM-kisoihin. @ Matti Raivio / All Over Press

Suomalaisessa jalkapallossa kirjoitettiin perjantaina historiallinen luku. Tämä pohjoinen jalkapallokansa on kokenut yli sadan vuoden aikana yksittäisiä hienoja hetkiä ja yksittäisiä hienoja voittoja, mutta meidän yhteisestä kokemusrekisteristämme on puuttunut tähän saakka yksi kokemus, joka melkein kaikilla muilla itseään kunnioittavilla jalkapallomailla on: tiedämme kyllä, miltä raastavat tappiot ja jatkuvat takaiskut tuntuvat, mutta emme koskaan ole saaneet kokea, miltä tuntuu päästä jalkapallon miesten arvokisojen lopputurnauksessa.

Nyt me tiedämme, miltä se tuntuu.

Me tiedämme, millaisia vaikeasti nieltäviä paloja sisällämme liikkuu, kun Teemu Pukki juoksee katsomoon kiittämään ja halaamaan A-maajoukkueen pitkäaikaista huoltajaa Gunnar Yliharjua tai kun Lukas Hradecky laulaa voitonhuumassa tv-kameroiden edessä Sweet Carolinaa. Tai kun stadionin vihreä ruohomatto muuttuu yhdessä hetkessä juhlivaksi sinivalkeaksi kannattajamereksi.

Sen me nyt tiedämme, ja tapahtuipa Huuhkajien upeassa tarinassa seuraavaksi mitä tahansa, näitä hetkiä ei kukaan voi meiltä enää ottaa pois.

Meistä suomalaisista on sanottu, että emme ole urheiluhullu kansa, vaan menestyshullu kansa. Monet näkevät nytkin, että tässä olisi kysymys menestyshulluudesta. Että torit täyttyivät viime yönä siksi, että Suomen jalkapallomaajoukkue menestyi näissä EM-karsinnoissa ennennäkemättömällä tavalla.

On totta, että Huuhkajat tekivät suomalaisen jalkapallon historiassa jotain ainutlaatuista, mutta suomalaisten hullaantumisen selittäminen pelkällä menestyshulluudella olisi historian ja tosiasioiden väheksymistä ja ymmärtämättömyyttä.

Suomalaista jalkapalloa on potkittu vuosikymmenten aikana surutta päähän ja sen päälle on kaadettu loputon määrä lokaa. Kritiikkiin on toki ollut usein aihetta, mutta kaiken kritiikin keskellä on muistettava, mistä ja millaisesta asiasta me puhumme silloin, kun puhumme suomalaisesta jalkapallosta.

Me puhumme Suomen suurimmasta ja harrastetuimmasta urheilulajista. Lajista, jossa yli 140 000 rekisteröityä pelaajaa, ja jonka kanssa on tekemisissä – pelaajina, katsojina ja toimitsijoina –  joka viikko 500 000 suomalaista. Me puhumme lajista, jolla on monilla paikkakunnilla ja monissa seuroissa useiden vuosikymmenten mittaiset vahvat kulttuurihistorialliset perinteet.

Me puhumme myös lajista, jonka kansainvälisellä seuraamisella on täysin ainutlaatuiset ja poikkeavat mittasuhteet mihinkään muuhun urheilulajiin verratuna.

Jos joku sanoo, ettei Suomessa ole jalkapallokulttuuria, hän ei tiedä, mistä hän puhuu. Suomessa on erittäin rikas ja vahva jalkapallokulttuuri, joka voimistuu vuosi vuodelta muiden lajien kannalta pelottavalla vauhdilla.

Se, mikä suomalaisesta jalkapallosta on tähän saakka puuttunut, on ollut suomalaisen jalkapallon tärkeimmän ja näkyvimmän lippulaivan, miesten A-maajoukkueen, menestyminen.

Joku voisi sanoa, että selviytyminen EM-lopputurnaukseen ei ole vielä menestymistä, mutta jalkapallossa se on – kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on urheilullinen. Jalkapallon arvokisoihin pääseminen ei ole edelleenkään mikään läpihuutojuttu – vai osaako joku selittää, miksi esimerkiksi Italia ei pelannut viime vuoden MM-lopputurnauksessa? Siksikö, ettei parhaita pelaajia huvittanut vai siksikö, että Zlatanin ajan jälkeinen nimetön Ruotsi löi sen jatkokarsinnoissa ulos kisoista?

Toinen asia on vähintään yhtä merkityksellinen.

Jalkapallon MM- ja EM-kisoja markkinoidaan koko jalkapallomaailman  kisoina. Toki ne sitä ovatkin, mutta yhdellä tärkeällä rajauksella: jalkapallon arvokisojen lopputurnaukset jakautuvat todellisuudessa kahteen eri kastiin – maihin, jotka ovat kisoissa, ja maihin, jotka eivät siellä ole.

Se, mikä meidän suomalaisten kannalta on ensi kesän kisoissa erilaista, on, että me emme ole ensi kesän EM-näyttämöllä vain katsojia, vaan olemme osa pyhää toimitusta. Me istumme niillä penkeillä, joilla istuvat omaiset, emmekä niillä penkeillä, joilla istuvat naapurit. Meillä on kisoissa joukkue, joka on meidän joukkueemme, eikä vain joukkue, jota me kannatamme siksi, ettei oma joukkueemme pelaa kisoissa. Nyt on muiden vuoro istua lehtereillä ja katsoa, kun me laulamme omalla joukkueellemme jotain eksoottisia Rive-lauluja.

Huuhkajien selviytyminen EM-lopputurnaukseen on urheilullisesti monessa mielessä upea tarina, mutta se on sitä myös jalkapallokulttuurin kannalta. Suomesta tulee ensi kesänä globaalin jalkapalloperheen täysvaltainen jäsen.

On myös väistämätöntä, että jalkapallon status ja painoarvo nousevat myös suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta onko tässä huumassa kysymys sittenkään siitä, että Suomeen olisi tullut viimeisten kuukausien aikana valtoimenaan uusia jalkapallon seuraajia vai siitä, että Huuhkajat on herättänyt suomalaisen urheilun suurimman jättiläisen unestaan ja koonnut kaikki jalkapallosydämet yhteisen lipun taakse?

Seuraa Huuhkajien valmistautumista EM-kisoihin tilaamalla oma Elmosi tästä edulliseen tarjoushintaan!

 

 

 

 

 

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Huuhkajat herätti suomalaisen urheilun suurimman jättiläisen, josta tulee nyt globaalin jalkapalloperheen jäsen"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×