Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

HJK on kotoisen kukkulan kuningas – eikä se muuta halua ollakaan

HJK on kyykyttänyt tällä kaudella HIFK:ta ja muita Veikkausliiga-seuroja, mutta kausi on silti ollut paha pettymys. (All Over Press)

10HJK johtaa Veikkausliigaa kymmenellä pisteellä. Sen pistetahti on ollut 2.15 pistettä per ottelu, mikä on vakuuttavaa mestarin vauhtia. Euroopasta tippumisen jälkeen ei ole edes tullut viime vuosilta tuttua taantumista kotoisessa sarjassa, vaan se on jyrännyt viime viikot vakuuttavasti.

Päävalmentaja Mika Lehkosuo voi kierrättää laajaa materiaaliaan rauhassa, mikä takaa tuoreita jalkoja jokaiseen otteluun. HJK voi vieläpä mokailla pelejä, sillä on oletettavaa, että kilpailijat eivät ota pitkiä voittoputkia.

Mutta jos HJK nyt pelaa itsensä selvään Suomen mestaruuteen, onko kausi ollut onnistunut?

On totta, että HJK on mestarin vauhdissa Veikkausliigassa. Mutta on myös totta, että tämän kauden Veikkausliiga saattaa olla tasoltaan heikoin moniin ja moniin vuosiin. Sarjan kakkonen, VPS, on kerännyt 1.65 pistettä per ottelu. Se on katastrofaalinen tahti, kun ottaa huomioon, että VPS on todellakin sarjakakkonen.

VPS:n takana on joukkueita, joiden kaudet ovat olleet pettymyksiä, mutta ne taistelevat silti ihan varteenotettavalla tavalla mitaleista. FC Lahdella on ollut suuria ongelmia pelissään, KuPS on pelannut välillä jopa humoristisen köyhästi, Ilves ei ole tiukentanut viime kauden jälkeen otettaan, SJK ja Inter ovat olleet surkuhupaisia, ja viime kauden mestari, IFK Mariehamn, on puskenut pitkiä pallojaan aiheuttaen lähinnä kaaosta omaan päähänsä. Veikkausliigan tämän kauden tason kruunaa se, että käytännössä ilman valmennusprosessia ja minkäänlaista yhteistoimintaa pelaava HIFK saattaa kuin saattaakin säilyä sarjassa – vain siksi, että pohjalla on vielä sitäkin huonompi joukkue.

On siksi oikeutettua väittää, että HJK:n 10 pisteen sarjajohto on osoitus sarjan heikosta tasosta – eikä HJK:n oman toiminnan isosta kehittymisestä.

Siksi on pohdittava, mitä HJK sai Euroopassa aikaan. Se taas on asia, jota on pohdittava laajemman kuvan kautta.

Suomalaisen jalkapallon yksi viheliäimmistä ongelmista on tällä hetkellä raju henkinen etääntyminen kansainvälisestä kilpailusta ja kansainvälisen kilpailun lainalaisuuksista. Se näkyy esimerkiksi A-maajoukkueen toiminnassa – siinä, miten leireillä käyttäydytään tai miten valmennusryhmiä kootaan. Veikkausliigassa se näkyy vielä rajummin. Henkinen sulkeutuminen kansainvälisestä jalkapallosta näkyy paitsi suomalaisten joukkueiden euro-otteluissa, niin ennen kaikkea se näkyy siinä, miten kansainväliseen kilpailuun suhtaudutaan, millaisia tavoitteita toiminnalle asetetaan ja miten paljon ollaan valmiita uhraamaan kansainvälisen kilpailemisen takia.

”Tietysti olemme pettyneitä, mutta meidän isoin tavoite tällä kaudella on Veikkausliigan voitto ja nyt alamme keskittyä siihen”.

Näin sanoi Mika Lehkosuo Euroopasta putoamisen jälkeen.

”Jokainen ryhmä on aina erilainen. Tätä asiaa on puitu jo keväällä ja talvella, että mitkä meidän kauden tavoitteet ovat. Ja silloin on asetettu tavoitteeksi Veikkausliigan voitto, nyt se sitten konkretisoituu”, jatkoi Lehkosuo.

Lehkosuon sanat ovat kuin suomalaisen, omilla ehdoillaan toimivan, huippujalkapalloperheen yhteisestä evankeliumista: sen sijaan, että kansainvälisen kilpailun merkitystä korostettaisiin, sen tärkeys kielletään. Mikä pahempaa, oma huonous Suomen rajojen ulkopuolella oikeutetaan asettamalla päätavoitteeksi vain ja ainoastaan kansallinen kilpailu.

Tässä kohtaa on muistettava, että HJK:n rooli suomalaisessa jalkapallossa on muutakin kuin olla pelkkä helsinkiläinen jalkapalloseura. HJK:lla on resurssinsa ja asemansa olla koko suomalaisen jalkapallon tiennäyttäjä, ja henkinen esimerkki. Siksi se, että HJK:ta ei kiinnosta kansainvälinen kilpailu sen vertaa, että se asetettaisiin kotoisen sarjan kanssa yhtä suureen merkitykseen, syventää suomalaisen jalkapallon henkistä erkanemista kansainvälisen jalkapallon lainalaisuuksista, tasosta ja kilpailusta.

Ajatella, että esimerkiksi Jürgen Klopp sanoisi Liverpoolin tavoittelevan vain Valioliiga-menestystä Mestareiden Liigan kustannuksella!

Henkisen suomalaistumisen lisäksi HJK:n pelillinen anti Euroopan kentillä oli aika köyhä. Connah’s Quay yllätti Mika Lehkosuon HJK:n miesvartioinnillaan, mikä itsessään kertoo jo paljon. Mutta ennen kaikkea se, että HJK ei löytänyt ensimmäisessä ottelussa aseita suoraan kesälomalta tulleen amatöörivastustajansa liikuttamiseen ja haavoittamiseen, kertoo paljon.

Ei olisi vaatinut suuria taikoja, että esimerkiksi puoli vuotta(!) kestävän pre-seasonin aikana olisi opeteltu keskikenttäkolmikon yksinkertainen rotaatio, ja palautettu se ennen euro-ottelua pelaajien mieliin. Tai jos ei sitä, niin ainakin oltu rikkomatta hölmösti antaen erikoistilanneavaimet vastustajan käsiin. Nämä asiat, ja niiden läpikäynti, ovat valmistautumisen kriittisiä kulmakiviä.

Ensimmäisen kierroksen pahat merkit toteutuivat toisella kierroksella, kun FK Shkëndija rokotti HJK:ta vastaiskuista, ja meni lopulta helsinkiläisseuran kustannuksella jatkoon. Oli todella ihmeellistä, miten HJK:n pelaajien etäisyydet olivat ensimmäisessä ottelussa suuria, ja miten puolustus oli ryhmitetty. HJK:n paras puolustava puolustaja, Faith Friday Obilor, oli ottelussa vaihtopenkillä.

HJK:ssa tapahtuneiden outojen valmennuksellisten asioiden perkaamista voisi jatkaa esimerkillä Lahti-ottelusta, jossa HJK oli päävalmentajansa sanojenkin mukaan epäorganisoitu ensimmäisellä puoliajalla. Epäorganisoitu? Elokuussa? Kun kautta on takana noin yhdeksän kuukautta?

On HJK:lle itselleen varmasti hienoa palata Veikkausliigassa kultakantaan. Nyt kun kahteen vuoteen mestaruutta ei ole HJK voittanut, osataan Urheilukadulla varmasti arvostaa kansallista pyttyä uudella tavalla.

Mutta, taustalla piilee se tosiasia, että HJK ei pystynyt – eikä halunnut – kilpailla tällä kaudella eurokentillä. Se kuvaa paljon sitä, millaisessa tilassa suomalaisen jalkapallon kärki on. Suomalaisen jalkapallon kärki on ajelehtinut rajulla tavalla pois kansainvälisen jalkapallon toimintakentältä – henkisesti ja toiminnan laadun tasolla. Niin myös HJK.

Jos HJK meinaa pysäyttää ajelehtimisen, on toiminnalle asetettava erilaiset tavoitteet – ja sitä kautta erilainen taso.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "HJK on kotoisen kukkulan kuningas – eikä se muuta halua ollakaan"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×