HIFK:n aggressiivinen pelaajarekrytointi voi menestyksen sijaan suistaa joukkueen suohon

Anton Lundellin saldo Kärppiä vastaan oli 0+0, ja plus-miinus-tilasto -1.

JääkiekkoLiiga

HIFK:n aggressiivinen pelaajarekrytointi voi menestyksen sijaan suistaa joukkueen suohon

HIFK:n tähtipelaaja Emil Bemström oli Kärppiä vastaan välinpitämätön, mikä ei kerro joukkueen tilanteesta hyvää.

Juuso Kokkonen
TEKSTI Juuso Kokkonen
@JuusoKokkonen
JULKAISTU 10.10.2020

HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen on tietyllä tapaa valmentajauransa haastavimmassa paikassa. Stadilaiset ovat saaneet syksyn aikana riveihinsä liudan huippupelaajia, mutta perjantain ottelu Kärppiä vastaan osoitti, että nyt on valtava määrä töitä edessä.

HIFK kärsi perjantaina tylyn 3–7-tappion kotikaukalossaan Oulun Kärppiä vastaan.

Emil Bemström, Joona Luoto, Antti Suomela ja viimeisimpänä Otto Koivula. HIFK on hankkinut neljä kovaa nimeä lainasopimuksella.

Sitten on toki kova nippu varsinaisia sopimuspelaajia, viimeisimpänä huipputason hankintana Henrik Borgström.

Pikkaraisella on jalkeilla erittäin kova joukkue, mutta joukkueen sisäisen dynamiikan kannalta yhtälö ei ole helppo. Tilanne vaatiikin nyt Pikkaraiselta erittäin hyvää ensinnäkin pelin osaamista ja sen opettamista sekä ymmärrystä ja osaamista ryhmädynamiikasta.

Välinpitämätön Bemström

HIFK:n kannalta skenaarioita on useita. Ja muutenkin tilanne on epävarma, mikä vaatii nyt valmennukselta erityisen jämäkkää ja johdonmukaista johtamisotetta.

Ensimmäinen haaste on se, miten lainapelaajat saadaan sitoutumaan joukkueen pelaamiseen ja toimintakulttuuriin. Ovathan he lainapelaajia – lainattu muualta siis.

Kärppiä vastaan erityisesti Bemström oli laiska ja välinpitämätön. Hän liu’uskeli pelin ulkopuolella. Kyttäili, varasteli, josko pääsisi tekemään maalia. Bemström teki maalin ja tekee niitä syksyn aikana varmasti paljon, mutta kuinka paljon hän oikeasti auttaa joukkuettaan? Ja kuinka sitoutunut hän on siihen?

Bemströmin pelaamisesta esimerkkinä toimikoon Kärppien avausmaali, jossa Bemströmin selkä suoristui jo keskialueella, ja Kärpät teki maalin siltä alueelta, jota Bemströmin olisi pitänyt kyseisessä tilanteessa puolustaa.

 

Hyvässä, selkeän ja tiukan toimintakulttuurin joukkueessa tuollainen ei voisi olla mahdollista. Noin ei saa tapahtua.

Seuraava kysymys ryhmädynamiikan kannalta on se, miten HIFK:n varsinaiset sopimuspelaajat reagoivat siihen, että ulkopuolelta tulee kovan tason pelaajia. Osoittaako tämä joukkueen runkopelaajille luottamusta? Jos runkopelaajat kokevat, että heihin ei luoteta, miten tämä käsitellään valmennuksen johdolla?

Pahin skenaario ryhmädynamiikankin kannalta on se, että nämä kärkiketjujen lainapelaajat pelaavat yllä nähdyllä asenteella myös jatkossa. Se latistaa pahimmillaan koko joukkueen tekemisen tasoa.

Siitä seuraava kysymys on se, miten Pikkarainen hallitsee sen tilanteen, jos ja kun NHL taas jossain vaiheessa käynnistyy. Jos syksyn pistetehtailijat yhtäkkiä poistuvat, miten joukkue ikään kuin rakennetaan uudestaan lyhyessä ajassa?

Näiden asioiden vuoksi Pikkarainen on kenties haasteellisemmassa tilanteessa kuin koskaan aiemmin.

Löyhän pelin HIFK

HIFK:n pelaamisessa mättää monta seikkaa, mutta siinä ei ole mitään uutta. Osa-alueita voisi ruveta luettelamaan pelin avaamisesta kentän täyttöön tai keskialueen puolustuspelaamiseen. Toisaalta se on suurin syy, miksi HIFK ei ole ollut mestaruustaistelussa mukana, eikä ole tälläkään kaudella, niin kuin siltä tulisi noilla resursseilla odottaa.

Tarkastellaan ensin laajempaa kuvaa.

Pikkaraisen HIFK on hyvä esimerkki siitä, kun pyritään pelaamaan korkean intensiteetin jääkiekkoa, mutta pelistä puuttuvat periaatteet. Se on jääkiekossa vielä melko yleistäkin, tosin Liigassa harvinaista. Ja siksi sillä ei menestytä kotimaisissa kaukaloissa.

HIFK:n kohdalla voidaan käyttää koripallovalmentaja Tuomas Iisalon Elmon numerossa 3/2020 mainitsemaa termiä kontrolloimaton intensiteetti.

HIFK:n pelaajilta vaaditaan korkean intensiteetin toimintaa, mutta pelaajille ei ole selvää, mitä missäkin pelin vaiheessa kuuluisi tehdä.  Periaatetasolla HIFK pelaa löyhästi. Eikä se ole mitään uutta Pikkaraisen HIFK:ssa.

Pelaajat tekevät paljon ja kovaa, mutta loogisuus, jatkuvuus ja johdonmukaisuus puuttuvat pelaajien ja siten koko viisikon toiminnasta. Tekeminen ei ole täsmällistä. Se on jopa kaukana siitä. On vaikea havaita, mihin HIFK pyrkii pelaamisessaan.

Hypätään makrotasolta mikrotasolle.

Kärppien kolmas maali näytti konkreettisesti HIFK:n kontrolloimatonta intensiteettiä. Ensinnäkin Kärpillä on erinomaisia kiekollisia puolustajia. Tämän pitäisi korostaa HIFK:n puolustusalueen puolustuspelaamisessa näiden puolustajien puolustamisen täsmällisyyttä.

Tulisi olla tarkka, miten heitä vastaan puolustusalueella pelataan. Kuinka kovaa irrotaan kohti kiekollista puolustajaa, jos tällä on kiekko kontrollissa?

 

Terry Andin (HIFK numero 87) toiminta on yllä olevassa videossa nimenomaan sitä kontrolloimatonta intensiteettiä. Mennään kovaa, muttei tiedetä tai ymmärretä, miksi niin tehdään. Mihin pyritään? Minkälaisia riskejä toiminnasta aiheutuu ja miten ne riskit kontrolloidaan?

And irtoaa valtavalla nopeudella, hieman myöhässä, hieman huonosta lähtötilanteesta kohti Libor Sulakia. Tämä taitavana puolustajana ohittaa kovaa vastaantulevan Andin, murtautuu ykkössektorille ja tekee maalin. Yrittikö And tilanteessa riistää kiekkoa? Oliko muu viisikko valmiina siihen, että tuo yritys voi hyvin suurella todennäköisyydellä epäonnistua?

Hyvä esimerkki on myös se, että HIFK tekee nopeissa hyökkäyksissään paljon niin sanottuja ylijuoksuja keskialueella, jolloin painoton laita saa varastaa ja ronskisti, ja HIFK:n viisikko ahtautuu samalle kaistalle. Niissä vaaditaan korkean intensiteetin toimintaa pelaajilta, mutta toiminta on usein vailla kontrollia.

Yhden kaistan pystysuuntainan hyökkääminen aiheuttaa puolustusvalmiuden kannalta riskejä. Silloin pitäisi olla periaatteet, miten näitä riskejä kontrolloidaan.

Kärpät iski toisen maalinsa perjantaina tällaisesta tilanteesta. HIFK pyrki nopeasti yhtä kaistaa ylös, mutta menetti kiekon, mikä on tuontyyppisessä hyökkäämisessä tyypillistä, kun puhtaita syöttölinjoja ei ole.

Kiekonmenetyksen jälkeen HIFK:n toiminta puolustaessa oli heikkoa.

Yhteenvetona toimikoon seuraava: IFK:n pelaajien intensiteetti ilman selkeitä periaatteita ja malleja on koheltamista. Tällöin intensiteetti ei kohdistu pelin tavoitteiden kannalta olennaisiin asioihin.

Pikkaraisen löyhän periaatetason IFK on lainapelaajienkin kannalta ongelmallinen. Kun ulkopuolelta tulee useita pelaajia, uhkana on, että jokainen alkaa tekemään omaansa. Vaaran merkit ovat ilmassa.

Korkean pelikurin joukkueessa ja ympäristössä lainapelaajille kerrottaisi selkeästi, mitä heiltä vaaditaan ja mitä periaatteita joukkueen pelaamisessa on. Toivon mukaan HIFK:lla periaatteita on ja niitä vaaditaan koko joukkueelta jatkossa nähtyä täsmällisemmin.

Pikkarainen taiteilee hyvin haastavan palapelin kanssa.

Juttua muokattu klo 13:30: HIFK:n numero 87 on Terry And, ei Sebastian Dyk.

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e – saat marraskuun Elmon uunituoreena kotiin kannettuna.

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!