Hannes Kolehmainen juoksi Suomen tielle, joka romutti ammattilaisurheilun

Hannes Kolehmaisen olympiavoitoilla Tukholmassa 1912 oli suuri vaikutus suomalaisen urheilun rahoituspohjaan.

Historia

Hannes Kolehmainen juoksi Suomen tielle, joka romutti ammattilaisurheilun

Jari Kupila käy tuoreessa Rata auki! -kirjassaan läpi kehityskulkua, joka tuotti urheilijoiden rahoitusongelman perustan jo yli vuosisata sitten. Hannes Kolehmainen oli kehityksessä yksi tärkeä lenkki.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 15.7.2020 | KUVAT All Over Press

Hannes Kolehmainen juoksi vuosikymmeniä hoetun väitteen mukaan Suomen maailmankartalle, mutta Elmo-lehden Jari Kupilan mukaan Kolehmaisen legendaarisilla olympiavoitoilla oli paljon suurempi vaikutus suomalaisen urheilun ”sisäpolitiikkaan”. Vaikutus näkyy Kupilan mukaan vielä tänäänkin, yli 100 vuotta myöhemmin.

”2000-luvun yksilöurheilun kestopuheenaihe on ollut urheilijoiden onneton taloustilanne. Yksilölajeissa ei ole saatu Suomessa aikaan vastaavaa ammattilaiskulttuuria kuin jääkiekon SM-liigassa on saatu. Myös muiden pallopelisarjojen puoliammattilaisuuskulttuuri on ollut muutamaa poikkeusyksilöä lukuun ottamatta kaukainen haave. Syyt siihen, miksi suomalaisessa urheilussa ollaan tässä tilanteessa, löytyvät yllättävänkin kaukaan, yli sadan vuoden takaa”, Kupila sanoo.

"Ammattilaisuuden ympärille tuli arveluttava maine, siinä oli jotakin hämärää."

Kupila käy tuoreessa Rata auki! -kirjassaan läpi taustatekijöitä, joiden seurauksena ammattilaiskulttuuri tyrehtyi alkuunsa Suomessa jo vuosisata sitten.

”Suomen urheilu otti alkuvaiheissaan yhteiskunnalliseksi tehtäväkseen Suomi-kuvan edistämisen. Sille ajatukselle oli ajassa tilausta, se tuotti urheilulle tukea ja resursseja. Tämä maabrändäys onnistui 1920-luvun todellisuudessa parhaiten olympiakisoissa ja yksilölajien kautta. Se vaati kuitenkin hyvässä vauhdissa olleen ammattilaisurheilukulttuurin tappamista. Olympiakisoihin pääsi vain amatööri eikä Suomessa haluttu hukata olympiatoivoja ammattilaiskentille. Ammattilaisuus alettiin nähdä epäisänmaallisena vaihtoehtona.”

”Kokonaan tämä ei tietenkään ammattilaisuutta tappanut. Siirryttiin pimeiden palkkioiden ja ruskeiden kirjekuorten maailmaan. Kaiken tämän myötä ammattilaisuuden ympärille tuli arveluttava maine, siinä oli jotakin hämärää. Se syöpyi syvälle urheiluväen arvoihin, ja ne asenteet näkyvät yhä tavassamme suhtautua urheiluun – etenkin perinteisissä olympialajeissa.”

”Vaikka urheilusta on tullut jättimäistä viihdeteollisuutta, emme Suomessa oikein osaa kokea itse urheilemista, siis tuon viihdeteollisuuden päätähteyttä, elinkeinona. Yleisö ei sitä osaa, mutta ei urheilujärjestelmäkään ole osannut rakentaa itselleen systemaattisia elinkeinomaisia rakenteita. Turha siinä silloin on ihmetellä miksi maajoukkuetason yleisurheilija elää köyhyysrajalla!”

Suomessa oli 1900-luvun alussa vahva ammattilaiskulttuuri

Kupila korostaa, että kaikki olisi voinut mennä toisinkin. Suomessa oli 1900-luvun alussa kehittymässä erittäin vahva ammattilaiskulttuuri.

”Urheilu kytkeytyi sirkusperinteeseen. 1900-luvun alussa täysin itsestään selvää, että esimerkiksi painissa ja hiihdossa koko touhu oli rakentunut sirkuksesta ja teatterista tutulla kaavalla. Tapahtumat olivat suosittuja. Niissä kävi yleisö ja lehdet kirjoittivat. Esiintyjille, siis urheilijoille, maksettiin, mikä houkutti etenkin työväestön parista nousevia urheilijoita. Vielä vuoden 1910-luvun alussa amatööriurheilun puolesta propagoinut osa urheilukulttuuria oli helisemässä ammattilaishaaveiden kanssa. Voi jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos Hannes Kolehmainen ei olisi voittanut kahta olympiakultaa Tukholmassa 1912 ja olympiavimma ei olisi päässyt juuri herkimmällä hetkellä syttymään”, Kupila miettii.

Kupilan mukaan Hannes Kolehmainen ja hänen neljän olympiavoittonsa ympärille syntynyt huuma oli kehityskulun kannalta ratkaiseva käänne.

”Voimistuva suomalaiskansallinen liikehdintä tarvitsi tuekseen kansainvälisesti näkyviä näyttöjä suomalaisuuden olemassaolosta ja myös kansakuntaa sisäisesti yhdistäviä ja innostavia mainetekoja – ja urheilu näytti voivansa täyttää tuon tarpeen täydellisesti. Ja niin suomalainen urheilua alkoi fokusoitua olympiamenestyksen tavoitteluun.”

”Samalla urheilulle sälyttyi tehtävä ja rooli, joka kytkeytyi toisaalta kasvatuksellisuuteen, toisaalta maanpuolustuksen tavoitteisiin. Nuoren valtion todellisuudessa siihen rooliin oli saatavissa myös yhteiskunnan tukea ja resursseja niin paljon, että ei urheiluun tarvinnut sen kummempaa elinkeinomaisuutta rakentaa.

”Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Vanha yhteiskunnallinen peruste menetti hiljalleen merkityksensä eikä urheilu oikein ole osannut päivittää myyntipuhettaan. Tulovirrat ovat kuihtuneet. On syntynyt tilanne, jossa eletään avoimessa markkinassa, markkinoiden ehdoilla. Se on hankala tilanne, kun koko systeemiä on sata vuotta rakennettu tavalla, jossa keskitytään lähinnä urheilemaan ja valmentamaan – ja luottamaan siihen, että kyllä yhteiskunta kuitenkin jollakin tavalla pitää huolen resursseista. 2000-luvun todellisuudessa tarvittavia talouspuolen rakenteita ei ole siksi nähty tarpeellisena synnyttää.”

Kupila uskoo, että tilanne tulee kuitenkin muuttumaan.

”Manageritoiminta on lähtenyt Suomessakin vahvasti kehittymään ja muutamien näkyvämpien urheilijoiden ympärille on saatu rakentumaan jo oikeasti fiksuja taloudellisia taustarakenteita. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, että ihan kokonaisena urheilukulttuurina oppisimme hahmottamaan urheilun elinkeinoa.”

”Siis että yksilöurheilija heijastuu yrittäjään, että hänellä on samanlaisia haasteita ja tarpeita kuin millä tahansa pienyrittäjällä – ja että myös näiden tarpeiden kohtaamiseen pitää jo urheilu-uran varhaisista rakennusvaiheista alkaa suhtautua samanlaisella vakavuudella kuin voima- tai tekniikka harjoitteluun. Kyky rakentaa urheilulle myös talouden perusta on ammattilaisurheilussa samanlainen menestystekijä kuin hapenotto, hermotus, motoriikka tai mikä tahansa muu fyysinen taustatekijä.”

”Tässä on suomalaisen urheilukokonaisuuden tärkein haaste 2020-luvulla – koko touhun muuttaminen aidoksi elinkeinotoiminnaksi. Hurmahenkisen nälkätaiteilun aika on reaalimaailmassa ohi.”

 

Tilaa ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa” -kirja ja Elmo-lehti huippuedulliseen yhteishintaan tästä tai pelkkä kirja tästä!

 

Lue heinäkuun Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä