Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Gert Remmel pohtii, onko Jani Honkaavara vain modernimpi versio Antti Muurisesta

Jani Honkavaara luotsasi KuPSin viime kaudella Suomen mestariksi, minkä jälkeen hän siirtyi SJK:n päävalmentajaksi. @ Timo Hartikainen / All Over Press

Jani Honkavaaralla oli kesällä mahdollisuus siirtyä valmentajaksi Belgiaan. Se mahdollisuus oli ja meni – ja jäljelle jäi vain suomalaiselle jalkapallolle tyypillinen haavemaailma.

Koiranomistajat tulevat huomaamaan, että jos koirille tarjoaa ruokaa, vettä, suojaa ja hellyyttä, he pitävät omistajaansa Jumalana. Samalla kissanomistajat ovat pakotettuja ymmärtämään, että jos tarjoat kissalle ruokaa, vettä, suojaa ja hellyyttä, niin kissat tekevät johtopäätöksen, että he itse ovat Jumalia.

Mehukas sitaatti on lainattu vuonna 2011 edesmenneeltä brittiläis-yhdysvaltalaiselta kirjailijalta, ammattiväittelijältä, toimittajalta ja kliiniseltä poleemikolta Christopher Hitchensilta. Se kertoo, kuinka kahdella kotieläimellä, joilla molemmilla on samat tarpeet ja joiden jatkuva olemassaolo on – kuten kaikilla kotieläimillä ja ihmisillä – riippuvainen identtisistä tapahtumaketjuista, minäkuva ja koko olemassaolon ymmärtäminen ja tiedostaminen voivat poiketa täydellisesti toisistaan.

Sitaatti nousee väkisinkin mieleen seuratessa Suomessa käytävää keskustelua valmentamisesta – tai tarkemmin tavoitteellisesta valmentamisesta ammatikseen ja ennen kaikkea tavoitteellisen ammattivalmentamisen suhteesta muihin ammattiympäristöihin, jotka ovat Pirkanmaan ulkopuolella.

Tässä on turha puuttua Erkka Westerlundin absurdiin hyvinvointiretoriikkaan, mutta se on huolestuttavampaa, kuinka kansallisella tasolla uransa huipulla oleva valmentaja rakentaa itselleen toivemaailman, joka ei ole todennäköinen eikä realistinen.

Jokainen voi rakentaa itselleen satumaailman aamupesulla peilin edessä, sillä sellainen itsepetos on vaaraton. Mutta se ei ole, jos tai kun kysymys on voittavasta valmentajasta.

Voittajat ovat ihmiskunnan historiassa aina kirjoittaneet makrohistoriaa. Jalkapallossa ja urheilussa sitä tekevät voittavat valmentajat. Heidän narratiiviaan ja retoriikkaansa kuunnellaan ja toimintakonsepteja ja arvomaailmoja usein jopa palvotaan.

Kenties surullisin ajanjakso suomalaisessa jalkapallossa suhteessa kansainväliseen kilpajalkapalloon oli tässä mielessä Antti Muurisen aikakausi. Seitsenkertaisena Suomen mestarina ja A-maajoukkueen pitkäaikaisena päävalmentajana Muurinen määritteli pitkälti ja pitkäksi aikaa suomalaisen jalkapallon arvonarratiivin ja arvoretoriikan.

Valitettavasti Muurisen kulta-aika ajoittui samaan ajankohtaan, kun eurooppalaisessa jalkapallossa tapahtui José Mourinhon johdolla koko valmennusmaailman päälaelleen kääntänyt vallankumous. Alettiin puhua, tutkia ja toimia täysin eri arvoilla kuin ennen. Retoriikka muuttui muutamassa kuukaudessa, ja hereillä olleiden valmentajien suhtautuminen valmentamiseen, akateemisuuteen, oppimiseen, kompleksisuuteen ja sitä kautta koko toimintaan muuttui niin paljon, että muutoksen vauhtia on vaikea käsittää jälkeenpäin.

Kun johtavat huippututkimusyksiköt investoivat merkittäviä summia spesifisten peliasentojen akateemiseen tutkimiseen ja sitä kautta jalkauttamiseen huippuseuroissa, Muurinen otti vapaudekseen ja oikeudekseen ilveillä julkisesti ja toistuvasti uuden sukupolven peliasentonörttivalmentajille.

Koira pitää Jumalanaan ruokkijaansa, kissa itseään ja omaa pikkukylänsä mentaalista junttisnobismia. Euroopan tavoitteellinen jalkapallo on ja oli koira. Muurinen ja Suomen jalkapallo kissa.

Vai voiko tässä kohtaa hyvällä omallatunnolla käyttää sana oli? Jos lisäisi lauseen jatkoksi myös sanan on, olisiko se mielivaltainen teko? Olisiko se liioittelua ja etsimällä etsitty provokaatio?

Hyvä kysymys.

 

Voittavan valmentajan retoriikka on vastuuretoriikkaa. Voittavalla valmentajalla on vastuu sanoistaan ympäristön ja arvomaailman luomisessa. Haluaa voittava valmentaja sitä tai ei, hänen vastuunsa on moninkertainen ei-voittavaan valmentajaan verrattuna.

Jani Honkavaara on tuore Suomen mestari -valmentaja. Mestarivalmentajat tekevät pitkän kauden aikana aina tietyn määrän asioita tietyllä laatutasolla lokaalin ympäristön laatuvaatimuksien pohjalta. Yksittäisen pelin voittamiseen on aina sisään koodattu merkittävä määrä sattumuksen osioita. Pitkän sarjan voittaminen ei ole sattumaa.

Honkavaara on virallisesti mestarivalmentaja ja monella tavalla yleisen narratiivin luoja.

Suomifutis.com julkaisi tarkalleen ottaen 22.11.2019 kello 19.32 lyhyen mutta suhteellisen informatiivisen Honkavaaran haastattelun, joka herätti kontrolloidun pelon, onko Honkavaarasta kasvamassa tai jo kasvanut suomalaisen jalkapallon uusi kissa, modernimpi versio Muurisesta.

Honkavaaran ajatukset olivat vähintäänkin kummallisia, ja ne perustuivat monelta osin toivedataan.

Honkavaaralla on oma historiansa erilaisten julkisten töksäytyksien tehotuottamisessa. Milloin hän on töksäyttänyt organisoitua pelinavaamista vastaan, milloin tietoa nälkäisesti etsiviä vastaan. Honkavaara on ollut mestari sellaisessa opportunistisessa mediapelissä ja saanut tehokkaasti viestinsä perille niille, joille se on suunnattu.

Asetelma on kuitenkin muuttunut. Honkavaara ei ole enää yksi valmentaja Toni Korkeakunnaksen, Sami Ristilän, Jarkko Wissin ja muiden joukossa. Hän on mestarivalmentaja, ja mestarivalmentajalla on vastuu sanoistaan ja narratiivistaan – varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä jalkapallomaassa.

Suomifutis.comin juttu keskittyy Honkavaaran mahdollisuuteen siirtyä Belgian toisella sarjatasolla pelaavaan Royale Union Saint-Gilloiseen.

Suur-Brysselin alueella pelaava Union on perinteikäs seura, jolla on ikää jo 122 vuotta. Se on voittanut peräti 11 Belgian mestaruutta, joskin edellisestä mestaruudesta on kulunut jo 84 vuotta.

Union ajautui 1980- ja 1990-luvuilla taloudellisesti niin kuralle, että se putosi aladivisoonan aladivisiooniin. Uusi nousu alkoi siitä, kun seuran osti Valioliigassa pelaavan Brightonin omistava Tony Bloom, joka on tienannut omaisuuden todennäköisyyksien hyödyntämisellä vedonlyöntibisneksessä. Seuran puheenjohtajana toimii samalta teollisuusalalta lentoon noussut Alex Muzio.

Bloomin ja Muzion tausta antaa osviittaa, miten ja millaisella logiikalla Unionia johdetaan.

Sitä vahvistaa myös Honkavaaran haastattelu:

”He olivat analysoineet minun uraani HIFK:ssa vuodesta 2010 asti. He tiesivät kaiken, mitä olin tehnyt ja heiltä löytyi kaikki tilastot. Se oli imartelevaa, kun kysely tuli.”

Honkavaaran mukaan kaikki tapahtui äkkiä, ja hänen olisi pitänyt lähteä Belgiaan samantien.

”Heidän valmentajansa myytiin Ranskan liigaan, joten minun olisi suurin piirtein pitänyt erota saman tien KuPS:sta. Minulla oli kuitenkin sopimus ja olisi pitänyt alkaa riitelemään, enkä halunnut sitä tehdä. Se oli kuitenkin hyvä osoitus siitä, että meidän hiljainen työ täällä huomataan maailmallakin.”

Nämä ovat oikeutetusti imartelevia asioita, ja Honkavaaran valintaa täytyy kunnioittaa, koska se oli hänen valintansa. Mutta puhuessaan eurooppalaisen valmennuskartan totuuksista ja mekanismeista Honkavaara on ulapalla. Hänen lausuntonsa kuulostavat pikemminkin itseterapialta, jonka avulla hän yrittää lohduttaa itseään, että Eurooppaan muuttoa ammatillisista syistä ei enää tule.

 

Erityisesti korvaan särähtää seuraava Honkavaaran kommentti:

”Vaikka sanonta kuuluukin, ettei valmentajaa tulla koskaan hakemaan Suomesta, niin kyllä sitä välillä vaan tullaan.”

Kompleksiseen järjestelmään kuuluu, että siinä on osioita, jotka ovat muuttumattomia, ja osioita, jotka ovat jatkuvasti muuttuvia. Yksi asia, joka on pysynyt muuttumattomana ja joka tulee todennäköisesti pysymään muuttumattomana vielä pitkään, on nimenomaan se, että Suomesta ei tulla hakemaan valmentajia Euroopan ammattikentille.

Suomalaiset valmentajat, jotka ovat tällä hetkellä tekemässä laatutyötä Euroopan, Etelä-Amerikan tai Afrikan kentillä, ovat päässeet nykyisiin asemiinsa välipompun kautta. Kuka on opiskellut ennen työskentelyä kohdemaassa, kuka on pelannut kohdemaassa, kuka on ryöminyt eri maiden sarjatasojen tai liittojen kautta eteenpäin.

Honkavaaran yleistämisessä kannattaa laittaa korostettu paino sanalle välillä.

Se välillä on todellakin niin välillä, että sellaista tapahtuu kerran kymmenistätuhansista kerroista.

Tässä ajatuskulussa tulee esiin kaiken muun lisäksi myös kypsän ammattilaisen ja innokkaan amatöörin ero. Sitä voi kutsua toivedataksi. Valmentajat etsivät surullisen paljon pelidatasta asiaa, mitä he haluavat nähdä, eikä sitä mitä data oikeasti kertoo. TV:n asiantuntijoita kuunnellessa tulee usein tunne, että käynnissä on kilpailu, kuka pystyy räikeimmin toivedatan kautta todistamaan muille merkityksettömän asian merkillisyydestä.

Suomi on tällä hetkellä ansaitusti jonkinlaisen jalkapallobuumin keskellä Huuhkajien historiallisen menestyksen myötä. Valitettavasti se ei muuta suomalaisten jalkapallovalmentajien asemaa kansainvälisillä markkinoilla millään tavalla.

Joku voi roikkua kisoihin pääsyn ihmeitä tekevän voiman varassa omassa fantasiamaailmassaan, mutta montako latvialaista valmentajaa siirtyi kansainvälisille kentille, kun Latvia pääsi historiansa aikana ensimmäistä kertaa EM-kisoihin? Islantilaisia valmentajia kyllä löytyy keski-Euroopasta, myös Belgiasta, mutta siihen perimmäinen syy on ollut se, että he olivat jalkautuneena sinne jo paljon aikaisemmin.

 

Tullaan oleelliseen: Jos jollakin suomalaisella valmentajalla on tavoitteena valmentaa ulkomailla, siinä on täsmälleen sama logiikka kuin kiinteistöbisneksessä.

Kiinteistöbisneksessä tärkeintä on kolme asiaa – sijainti, sijainti ja sijainti.

Kun teet tavoitteen eteen maanista työtä aamusta yöhön, vuodesta toiseen, kestät kaikki arjen vaikeudet, opit orientoitumaan politisoidussa ympäristössä, puhut hyvin paikallista kieltä, olet valmis työskentelemään alhaisilla sarjatasoilla, joukkueesi pelaa kenties eri tavalla, harjoittelet eri tavalla ja voitat pelejä, niin lopulta nimesi edestä alkaa kadota yksi sana: et ole enää suomalainen tai slovakialainen valmentaja. Olet vain valmentaja, yksi muista, kuulut joukkoon. Sen jälkeen voi tapahtua asioita ja välillä yllättävänkin isoja nousuja. Ehtona on, että teet hyvää työtä ja teet sitä nimenomaan ympäristön ehdoilla, et omilla ehdoillasi. Ympäristön ehdoilla voi tehdä asioita ainoastaan olemalla paikan päällä osana ympäristöä, taistelemassa paikallisten kanssa paikallisista pisteistä ja paikoista.

Asian pystyy hyvin konkretisoimaan seuraavan esimerkin kautta:

Puolasta voisi hyvinkin löytyä osaava ja innovatiivinen valmentaja, joka voisi olla SM-liigassa eliittiä, mutta miten todennäköistä on, että Porin Ässien seuraava päävalmentaja olisi puolalainen valmentaja, vaikka hänen osaamisensa riittäisi helposti?

Niinpä.

Miten paljon todennäköisempää olisi se, että Ässien päävalmentaja olisi puolalainen valmentaja, joka olisi tullut vuosia sitten opiskelemaan Vierumäen urheiluopistoon, oppinyt suomen kielen, aloittanut Espoon Bluesin U11-joukkueen apuvalmentajana, ollut seuraavana vuonna vastuuvalmentaja HPK:n C-junioreissa, sitten HPK:n B-nuorissa, siitä kahden vuoden päästä Mestiksessä Imatran Ketterän apuvalmentajana kaksi vuotta ja sitä seuraavana vuotena hän pääsisi Mestiksen finaaliin Kokkolan Hermeksen päävalmentajana. Olisiko sen jälkeen enää absurdia ajatella, että Szymon Kowalski valittaisiin Ässien päävalmentajaksi?

Honkavaara ylisuoritti HIFK:ssa Italian viidennen sarjatason budjetilla Suomen pääsarjassa, mikä sinänsä on ehdottomasti kova suoritus. Sen huomasivat täysin erilaisella toimintafilosofialla toimivat englantilaiset jalkapallofriikit Belgiassa.

Kyseessä oli niin poikkeuksellinen tapahtumaketju, täynnä niin paljon tavallisesta toiminnasta eroavia elementtejä, että sellainen tapahtuu vain kerran kymmenientuhansien kertojen ketjussa. Siitä ei voi vetää yhtään sellaista johtopäätöstä, että ”kyllä maailmalla meidän hyvä duuni täällä Kuopiossa huomataan.”

Honkavaara ei käyttänyt tarjolla ollutta tilaisuutta. Union Saint-Gilloise rekrytoi päävalmentajakseen Thomas Christiansenin.

”Totesin, että olen parempi valmentaja kolmen vuoden päästä ja jos ulkomaat eivät ole valmiita ottamaan minua silloin, niin se on niiden tappio”, Honkavaara kertoi Suomifutis.com-sivustolle.

Honkavaaran viimeiseen sitaattiin voi suhtautua kahdella tavalla:

Ensimmäinen vaihtoehto on suhtautua siihen sellaisena kulttuurisidonnaisena honkavaaramaisena tökkäysletkautuksena, joka menee Suomen jalkapalloympäristössä kuin kuumille kiville, ja jossa olisi ainesta jopa jonkinlaiseksi autotalliräppiklassikoksi, jos siitä vääntäisi kertosäkeen. Hehehe.

Toinen vaihtoehto on todeta, että realistisesti tarkasteltuna tuon tyyppinen uho ei ole edes kunnon uhoa. Kyseessä on absoluuttinen ymmärtämättömyys kansainvälisistä valmentajamarkkinoista ja niiden toimintalogiikasta.

Ymmärtämättömyys siitä, että kolme vuotta on sellainen aikasykli nykyammattijalkapallossa, että kukaan ei tulee enää takaisin kolmen vuoden päästä ja sano, että sinä se teit kovaa jälkeä pienellä budjetilla kymmenen vuotta sitten HIFK:ssa. Noiden kolmen vuoden aikana Kreikan kolmossarjatasolla – mikä on nykyään täysin ammattisarja – uusi slovakialainen nuori jalkapalloprofessori nostaa PO Trigliasin sarjaa ylemmämäksi Honkavaaran aikaisen HIFK:n budjetilla, ja Union Saint-Gilloisen friikit ovat hänen kimpussaan. Tai he palkkaavat liettualaisen valmentajan – joka on saanut mahdollisuuden FC Vitebskin valmentajana Valko-Venäjällä ja onnistunut nostamaan sen kahden parhaan joukkoon Valko-Venäjällä – Brightonin reservijoukkueen valmentajaksi, josta on lyhyt askel siirtyä valmentamaan vaikkapa Nottingham Forestia. Paitsi että se Forestin paikka menikin entiselle Red Bull Leipzigin juniorivalmentajalle, joka voitti nuorten Mestarien liigan. Samaan aikaan nuori valmentaja Saksasta liittyi niiden 50 valmentajan joukkoon, jotka ovat viimeisen neljän vuoden aikana Red Bullin organisaatiosta siirtyneet eri paikkoihin ympäri maailmaa Tšekin liigasta Japanin divariin.

Jos olet kolme vuotta pois silmistä, olet pois mielestä – jopa ikuisesti. Jalkapallon aikasykli ei ole enää sama, mitä se oli 1980-luvulla. Kaikki muuttuu ja vaihtuu niin rajulla vauhdilla, että kolme vuotta on oikeasti ja realistisesti ikuisuus.

Juuri äsken jalkapalloon tuli xG-maaliodotustyökalu, josta on apua paljonkin jos ymmärtää mistä on kyse. Nyt xG-malli alkaa olla jo eilistä päivää.

Simo Valakari oli vielä muutama kuukausi sitten alleviivattuna Rosenborg BK:n rekrytointipapereissa. Muutama huono peli, putoaminen sarjaporrasta alemmaksi, ja Valakarin nimeä Rosenborgin papereista ei enää löydy.

Kolmen vuoden aikaluksusta voi odottaa ainoastaan Suomen Veikkausliigassa, ainakin niin kauan, kun jaksaa jodlata pelaajien kehittämisen mantraa julkisuudessa.

Siirto Seinäjoelle antaa Honkavaaralle kyllä realistisen mahdollisuuden pelata uudestaan Suomen mestaruudesta, mutta HIFK:n tyyppiseen ylisuorittamiseen SJK:n kanssa Honkavaara ei pysty. Jo ihan matemaattisista syistä. Honkavaara ei pysty suorittamaan yli, vaikka voittaisi Suomen mestaruuden, koska SJK:n budjetti on rakennettu voittamaan Suomen mestaruus. Suomen mestaruus olisi aika lailla normisuoritus, kaikki muu sen alapuolelle menevä alisuorittamista.

Tästä realistisesta perspektiivistä katsottuna, ja ottaen taustaksi tavoitteen valmentaa ulkomailla, Honkavaaralla on ainoastaan hävittävää

SJK:n valmentaminen on eittämättä kunnia-asia, mutta Seinäjoella valmentaminen ei auta Honkavaaraa pääsemään yhtään lähemmäksi sitä tavoitetta, jonka hän on julkisuudessa sanonut – valmentamista ulkomailla.

Juttu on alunperin julkaistu tammikuun Elmossa.

Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä. Elmo on myös  irtonumeromyynnissä Lehtipisteen myyntipisteissä ympäri Suomen.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Gert Remmel pohtii, onko Jani Honkaavara vain modernimpi versio Antti Muurisesta"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×