Erkka Westerlund vie puheenvuoroillaan suomalaista valmennusta harhaoppien tielle

Erkka Westerlund on Suomen Ammattivalmentajien kattojärjestön SAVALin puheenjohtaja, ja siksi hänen puheenvuoroillaan on normaaliakin suurempi painoarvo.

Muu urheilu

Erkka Westerlund vie puheenvuoroillaan suomalaista valmennusta harhaoppien tielle

Erkka Westerlund ja Henrik Dettmann haukkuvat puuta, jota ei enää ole.

Harri Mannonen
TEKSTI Harri Mannonen
@harrimannonen
JULKAISTU 21.6.2020 | KUVAT All Over Press

“Esimerkiksi Erkka Westerlund toistaa tarinaa omasta ylevöitymisestään valmentajana ikään kuin sillä olisi jotakin yleistä merkitystä.”

Näin  Gert Remmel ja minä kirjoitimme kesäkuun Elmossa. “Ylevöitymisellä” viittasimme Westerlundin ylätyyliseen tapaan puhua omasta valmentaja-urastaan:

“Torinon (olympiakisojen 2006) myötä valmennusfilosofiani muuttui autoritäärisestä, valmentaja- ja asiakeskeisestä monologista tällaiseen urheilijalähtöiseen, ihmiskeskeiseen ja luottamukselliseen dialogiin.”

Westerlundin harhaanjohtaviin sanomisiin on syytä puuttua, koska hän on noussut esikuvalliseksi hahmoksi suomalaisessa valmentajayhteisössä.

63-vuotias Westerlund on saavuttanut asemansa ennen kaikkea menestymällä jääkiekkovalmentajana, mutta hänellä on ollut monta muutakin tärkeää roolia. Nyt hän on muun muassa Suomen Ammattivalmentajat ry:n puheenjohtaja.

Juttumme otsikko oli “Joukkuepelien väärin ymmärtäminen on Suomessa maan tapa”. Westerlund edistää tätä väärin ymmärtämistä. Hän rohkaisee yksilökeskeiseen valmentamiseen, vaikka joukkuepeleissä valmentamisen pitäisi olla joukkuekeskeistä.

Nykypäivän nuoret valmentajat eivät valmenna eivätkä ole koskaan valmentaneet perinteisen tyylin autoritaarisella otteella.

Nyt käsittelen Westerlundin toista harhaanjohtavaa oppia: väitettä, että suomalaisen joukkuepelivalmennuksen pitäisi muuttua vähemmän autoritaariseksi.

Miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann, 62, on puhunut samantapaisesta henkilökohtaisesta muutoksesta kuin Westerlund: “Olin kuvitellut olevani suuri johtaja. Nyt tajusin olevani pelaajien palvelija.”

Westerlundia ja Dettmannia käy uskominen henkilökohtaisella tasolla. Siirtyminen pois perinteisen tyylin autoritaarisesta valmentamisesta on auttanut heitä pysymään huippuvalmentajina. Samaan aikaan moni heidän sukupolvensa valmentaja on pudonnut kelkasta.

Selitys on yksinkertainen. Kuten jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen sanoi viime vuonna:

“Vanha, autoritäärinen malli ei nuorisoon pure, eikä käskyttämiskulttuuri toimi enää.”

Mutta se, mikä on totta henkilökohtaisella tasolla, saattaa olla harhaanjohtavaa yleisellä tasolla.

“Autoritaarinen” on yhtä kuin “keskitetysti johdettu, varsinkin yhden henkilön ratkaisuvallan alainen”.

Erkka Westerlund ja Henrik Dettmann puhuvat valmennuksen muuttamisesta vähemmän autoritaariseksi paitsi henkilökohtaisella myös yleisellä tasolla.

Westerlund sanoi viime vuonna:

”Monologin pitää muuttua dialogiksi ja siinä ollaan osin vielä vaiheessa. Tulevaisuuden johtaminen on yhdessä tekemistä.”

Ja Dettmann tänä vuonna:

“Valmentamisen pitäisi päästä siihen, että nuoriso alkaisi vaatia itse itseltään. Se viesti pitäisi saada perille.”

Muuttunut Suomi, vaihtuneet sukupolvet

Westerlund ja Dettmann ovat eri sukupolvea kuin suurin osa nykyisistä valmentajista. Heidän nuoruudessaan Suomi, koulu ja joukkueurheilu olivat erilaisia kuin kolmi–nelikymppisten valmentajien nuoruudessa.

Kun nykyiset kuusikymppiset olivat lapsia, he saivat kansakoulussa massakoulutusta, jonka tavoite oli koulia heistä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Ajatus lapsikeskeisyydestä tuli kouluihin, kun siirryttiin peruskoulujärjestelmään asteittain vuosina 1972–77.

Kun Westerlund ja Dettmann alkoivat valmentaa, positivistiset eli luonnontieteelliset menetelmät olivat valta-asemassa suomalaisessa valmennuksessa. Korostettiin fysiologista harjoittelua, behavioristista taitojen oppimista ja valmentajan auktoriteettia.

Vuosikymmenten mittaan tämä valta-asema on kadonnut. Yksi merkkipaalu muutoksessa oli Nuori Suomi -nuoriso-ohjelman perustaminen vuonna 1987. Toinen oli Jyri Puhakaisen väitöskirja “Kohti ihmisen valmentamista”, joka julkaistiin 1995.

Enää oletusarvo ei ole positivistinen vaan holistinen valmennus. Ihmistieteiden menetelmät ovat vallanneet tilaa luonnontieteellisiltä menetelmiltä. Urheilija otetaan huomioon kokonaisuudessaan, tajuntoineen ja elämäntilanteineen kaikkineen.

Kuten mainituista vuosiluvuista ilmenee, monille nykypäivän valmentajille perinteisen tyylin autoritaarinen opetus ja valmennus on vieras ilmiö. Kolmi–nelikymppiset eivät juurikaan ole kohdanneet sitä koulussa eivätkä urheiluseurassa.

Nykypäivän lapset ja nuoret kohtaavat vielä harvemmin. Poikkeuksia on, mutta ne ovat käyneet vähälukuisiksi. Sen osoittaa talvella alkanut kohu yhden muodostelmaluisteluvalmentajan ympärillä. Jos väitetyn kaltaiset tapahtumat olisivat yleisiä, niitä olisi tullut ilmi roppakaupalla.

Yleisellä tasolla siirtymää pois autoritaarisesta mallista ja käskyttämiskulttuurista ei siis tarvita, koska siirtymä on jo tapahtunut.

Nykypäivän nuoret valmentajat eivät valmenna eivätkä ole koskaan valmentaneet perinteisen tyylin autoritaarisella otteella.

Autoritäärisen valmentamisen harha

Silti julkinen keskustelu ohjaa nykypäivän valmentajia valmentamaan yhä vähemmän autoritaarisesti, yhä yksilökeskeisemmin.

Miksi näin omalaatuinen keskustelu jatkuu aina vain?

Ensinnäkin se sopii yhteen tämän ajan yksilökeskeisen hengen kanssa. Yksilökeskeisyys on niin voimakas trendi, että sitä sopii korostaa aina ja kaikkialla.

Toiseksi “autoritaarinen” on suhteellinen ilmaisu. On mahdotonta objektiivisesti määritellä, missä kohdassa vallankäyttö ylittää autoritaarisuuden rajan. Periaatteessa valmentajaa voi vaatia valmentamaan aina vain vähemmän autoritaarisesti, kunnes hän haihtuu ilmaan.

Henrik Dettmann

Henrik Dettmann on Erkka Westerlundin hengenheimolainen.

Kolmanneksi keskustelua on pitänyt yllä se, että kokeneet huippuvalmentajat ovat yleistäneet henkilökohtaisia kokemuksiaan harhaanjohtavasti. Westerlund ja Dettmann ovat tehneet omasta henkilöhistoriastaan toimintamallin nuoremmille kollegoilleen.

Koska valmennuksen autoritaarisuus on jo vähentynyt minimiinsä, on haitallista keskustella sen vähentämisestä yhä edelleen.

Toisin kuin erkkawesterlundit tai henrikdettmannit aikanaan, nykypäivän nuorehkot valmentajat eivät valmenna liian autoritaarisesti. Keskimäärin päinvastoin.

He ovat ehdollistuneet välttelemään kaikkea, minkä voisi pahalla tahdollakaan tulkita autoritaarisuudeksi. Niin joukkuepelien valmennuksesta on tullut yksilökeskeistä, individualistista.

Tämän valmennusfilosofisen erehdyksen seuraukset ovat kouriintuntuvia sekä nuorten että aikuisten valmennuksessa. Pelaajien sallitaan asettaa oma etunsa joukkueen edun edelle.

Tämä perusongelma näkyy monin tavoin. Pelaajat voivat itse määritellä pelaamisensa intensiteetin. Yhteisestä pelijärjestelmästä voi lipsua, kun siltä tuntuu. Jos valmentaja ei tätä hyväksy, hänen moititaan valmentavan autoritaarisesti.

Joukkuepeleissä individualismi johtaa epäonnistumiseen. Jos pelaajat toimivat individualistisesti, seurauksena on kaaos tai joidenkin mielivalta.

Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajia pelaamaan tehokkaasti yhdessä, kollektiivina. Se ei ole autoritaarisuutta, vaan valmentamisen humanistista ydintä.

Suomen Ammattivalmentajien puheenjohtaja Westerlund on johdattanut joukkonsa harharetkelle kohti individualismia. Nyt viimeistään on aika hypätä vankkureista.

Autoritaarisuudesta ei olisi alun perinkään pitänyt suunnata kohti individualismia, vaan kohti kollektivismia, kohti yhdessä toimimisen kulttuuria, kohti joukkuekeskeisyyttä.

 

 

Lähteet:

  • duunitori.fi
  • iltalehti.fi
  • keskipohjanmaa.fi
  • mtvuutiset.fi
  • Saarikoski: Dettmann ja johtamisen taito (2017)
  • Simola ym: Dynamics in education politics and the Finnish PISA miracle (2017)
  • suomisanakirja.fi
  • yle.fi

 

Elmo-lehti julkaisee kesän aikana uuden maksullisen digipalvelun, jonne osa verkkosivujen sisällöstä – kuten tämä juttu – siirtyy. Tilaa Elmo nyt huippuedulliseen tarjoushintaan ja varmista, että saat upean kuukausilehden lisäksi kaiken Elmon digisisällön automaattisesti osana tilaustasi! Sanomme, että kannattaa!