Annimari Korte hurjan kehityksen kynnyksellä – Oslon kisa on nyt turha riski

Annimari Korte aloitti kautensa juoksemalla maailman kärkiajan Lahdessa viime viikonloppuna.

Yleisurheilu

Annimari Korte hurjan kehityksen kynnyksellä – Oslon kisa on nyt turha riski

Kannattaako Annimari Kortteen lähteä kilpailemaan Osloon? Hyvä kysymys.

Jari Kupila
TEKSTI Jari Kupila
@JariKupila
JULKAISTU 11.6.2020 | KUVAT All Over Press

Annimari Kortteen avauskisa vahvisti kaiken sen, mitä hän on itsekin pitkin kevättä harjoittelustaan puhunut. Kun vihdoin on päästy tilanteeseen, jossa terveystilanne on hallussa ja muutenkin harjoitteluun on löytynyt oma tasapainoinen idea, eivät edes koronarajoitusten tuomat haasteet kyenneet sotkemaan tekemistä.

Kortteen selkeintä puutetta, lähtöä ja kiihdytysvaihetta, saatiin harjoituskaudella kehittymään. Se on näkynyt harjoituskauden hurjina testituloksina ja näkyi myös Lahden avauskisan tulostaululla. Vaikka lähtö ja kiihdytys eivät juuri tässä kisassa aivan vielä aivan parhaalla hermotuksella räiskyneet, kehityksen merkit ovat selvät.

Kun asetelma on tämä, kaikki viime päivien hehkutus on aivan perusteltua. Kun avauskisa livahtaa 12,84 ja juoksussa on kaikista hyvistä merkeistään huolimatta vielä vähän sellainen koekisan tunnelma, voi kesältä odottaa paljon.

Tässä on suomalainen yleisurheilija, joka olisi tänä kesänä vahva ehdokas olympiafinalistiksi ja EM-kisojen ykköseksi. Siis olisi, jos olisi. Sillä on kuitenkin nyt turha jossitella, olympiakisat ja EM-kisat jäävät tänä kesänä kaikilta väliin. Siksi on olennaista keskittyä siihen mikä yleisurheilussa on kuitenkin lopulta se olennaisin asia: henkilökohtaiseen kehitykseen.

Kortteen juoksussa on hyviä kehittyneitä yksityiskohtia. Kun kesä tuo eteen muutamia kovatahtisia kisavetoja, on syytä olettaa, että yksityiskohdat alkavat myös loksahdella koko ajan paremmin toisiinsa. Jos, tai oikeastaan kun, Korte saa jossakin vaiheessa kesää erittäin hyvän loppuvaiheensa tueksi sellaisen lähdön ja kiihdytyksen, johon kaiken viime aikoina nähdyn perusteella on edellytykset, kellot pysähtyvät hurjaan aikaan.

Se taas antaisi aivan huikean lähtökohdan ensi kauden harjoitteluun ja olympiavalmistautumiseen. Vihdoin oltaisiin tilanteessa, jossa juoksun perusasiat – ja niistä muodostuvat kokonaisuus – olisivat valmiina jo harjoituskauteen lähtiessä.

Näkymä on kaikin puolin erinomainen.

Kaikessa on oikeastaan vain yksi riskitekijä: terveys.

Vaikka Korte on löytänyt tekemiseensä tasapainon, hänen koko uransa on ollut rajua tarpomista loukkaantumisten ja terveyshuolien kanssa. Kun tehot kasvavat ja vauhti kiihtyy, kasvaa aina myös kaikkien riskitekijöiden merkitystä.

Siksi suoraan sanottuna tuntuu hieman huolestuttavalta se, että Korte ja – yhtä lailla erittäin mielenkiintoisessa kehitysvaiheessa oleva Nooralotta Neziri – juoksevat Oslossa 200 metrin aitakisan.

Jo matka Osloon on sinänsä riski. Vaikka korona on saatu Suomessa haltuun, ei vaaratilanne ole ohi.

Lisäksi se, että mennään huippuvireisen kehon kanssa kilpailemaan 200 metrin aitojen kisaan, siis tekemään jotakin mitä varten ei ole harjoituskaudella valmistauduttu, nostaa riskikerrointa entisestään. On korostunut riski siihen, että juuri tässä kisassa sattuu jokin turha vahinko. Kaarrejuoksu, erilainen aitaväli, aivan eri tavalla hapottava juoksumatka – kaikki ovat tekijöitä, joita varten pika-aiturin harjoittelu ei ole parhaalla mahdollisella tavalla valmistanut.

Kun kauden ensimmäisiin maksimaalisiin kisavetoihin kuuluu aina muutenkin tietty ”hakemisen” tunne, Oslon asetelma herättää kylä hieman huolta.

Toki on paljon syitä, miksi Kortteen ja Nezirin kannatti myöntävästi tämäntyyppiseen kutsuun vastata. On taloussyitä ja, mikäli kaikki menee hyvin, juuri tämän tyyppinen veto voi tuoda alkukauden paineisiin sopivaa rentoutta ja helpottaa henkisesti kauden jatkamista. Jos kaikki menee hyvin, tämä palvelee kauden jatkoa.

Lisäksi, erityisesti Kortteen, mutta myös Nezirin, juoksijaprofiili on sellainen, että tämä 200 metrin aitamatka saattaisi olla jopa omien ominaisuuksien näkökulmasta se sopivin laji omaksi päämatkaksi, mikäli näitä kisoja vain järjestettäisiin vähän useammin ja mikäli he keskittyisivät juuri tämän lajiin harjoitteluun.

Mutta jos ajatellaan puhtaasti pääfokuksen kautta, aitajuoksijana kehittymistä ja terveysriskien hallintaa, niin eihän tässä Oslon reissussa kovin paljon järkeä ole. Turha riski tämä on.

Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja pääsemme näkemään mitä suomalaiset pika-aiturit saavat aikaan heinä-elokuussa, kun kehot alkavat olla oikeasti parhaassa iskussaan. Lähtökohdat kun ovat niin mielettömän lupaavat – eikä pelkästään Annimari Kortteen osalta.