Tutustu näköislehteen ilmaiseksi
Elmo-lehden verkkosivut jatkossa osoitteessa: www.elmomedia.fi

Pudotuspelien ensimmäinen suuri pommi kaatui pelokkuuteen

Antti Hartikainen on pitelemättömässä kunnossa. @ Juha Tamminen / All Over Press

Miesten Superin puolivälierät alkoivat tuloksellisesti ilman yllätyksiä. Vimpeli hoiteli helposti Kiteen ja Sotkamon rutiinillaan Pattijoen. Hyvinkäällä ja varsinkin Seinäjoella olisi ollut sauma horjuttaa Joensuuta ja Kouvolaa, mutta kummatkin jättivät tilaisuutensa käyttämättä.

JymyJussit pelasi materiaalillaan varsin optimaalisen ottelun, mutta Hyvinkään esitys Joensuuta vastaan herätti kysymyksen, jota olen useasti tänä kesänä miettinyt. Kun selvästi heikompi joukkue kohtaa jonkun kärkiseuroista, miten ottelua pitäisi lähestyä: pitäisikö pelata normaalin kaavan mukainen esitys ja optimoida joukkueen osaaminen – vai pitäisikö vastustajiin iskeä kiinni korkealla riskillä silläkin uhalla, että omissa soi?

Useat nuoremman sukupolven nykypelinjohtajista ovat valinneet sen linjan, että pelataan varmaan päälle. Lopputuloksena on juuri sellainen näytelmä kuin Hyvinkään ja Joensuun yhteenotto. Hyvinkää oli ensimmäisen jakson voitossa kiinni ja se yritti puolustaa johtoaan ottamatta juuri minkäänlaisia riskejä. Mutta miten sitten kävi? Kun Hyvinkää ei hyökännyt ja yrittänyt ratkaista ottelua, Joensuu tuli viimeisen tasoittavalla ja meni kahdella Juha Puhtimäen kotiutukselle jaksovoittoon.

Ja se oli sitten siinä – ei vain ensimmäinen jakso, eikä koko ottelu, vaan koko ottelusarja.

Jos Hyvinkää olisi pelannut rohkeammin, se olisi voinut hyvinkin voittaa ensimmäisen jakson ja sitä kautta horjuttaa Joensuuta. Nyt sen sijaan kyyristeli kuin lammas narussa ja odotti, että milloin se susirajan iso paha seppo tulee ja syö sen.

Pelko näkyi myös pelin sisällä. Hyvinkää oli ennen ottelua päättänyt, että sen pommituksen kohde on siepparin tontille yllättäen siirretty Henri Litmanen. Hyvä veto teoriassa, mutta kun Litmanen tappoi kerta toisensa jälkeen kaikista lyhyistä, miksi siihen ei reagoitu? Sitä, että olisi reagoitu, kutsuttiin ainakin ennen vanhaan pelinjohtamiseksi.

Vielä sana tuosta Litmasesta. On todella mielenkiintoista nähdä, onko siirto pysyvä vai palaako Simo Rahunen omalle paikalleen sieppariksi. Perjantain perusteella Litmanen jatkanee siepparina seuraavissakin otteluissa.

Seinäjoella oli vielä parempi sauma yllättää Kouvola. JymyJussit ei kuitenkaan kaatunut samanlaiseen sukkasilla hiippailuun kuin Hyvinkää, vaan puhtaasti siihen, että Kouvola on niin paljon parempi joukkue. Vaikka jaksot olivat juoksumääriltään tasaiset (2-2 ja 5-4), voimasuhteista saa paremman ja todellisemman kuvan kolmostilanteiden perusteella. Ne menivät Kouvolalle 21-11. Tämä tarkoittaa suomennettuna sitä, että Kouvola oli kompastua perjantaina kotiuttamiseen.

Tilanteiden tekoon Kouvola ei tule tämän syksyn aikana kaatumaan, sillä kahtaa pesää vienyt Antti Hartikainen on tällä hetkellä eläimellisessä kunnossa – varsinkin silloin, kun hän pääsee käyttämään pomppua. Kouvolasta pomppu nousee kelillä kuin kelillä. Samoin Seinäjoen kentästä pomppu nousee hyvin, joten tässä mielessä Kouvolan ei tarvitse menettää yöuniaan. Itse asiassa sen ei tarvitse yöuniaan edes siinä tapauksessa, jos JymyJussit yllättäisi sen hurjassa vireessä olevan J-P Vainionpään johdolla kotikentällään. Kouvolassa samanlainen tilaisuus  kuin perjantaina tuskin enää JymyJusseille toistuu.

Pari muuta havaintoa ottelusta. Anssi Lammila on edelleen keskenkuntoinen, eikä pysty osallistumaan täyspainoisesti sisäpeliin. Harmi.

Toinen kysymys: Mitähän ottelussa olisi tapahtunut, jos Tommi Mäentausta ei olisi ottanut toisessa jaksossa J-P Vainionpään läpilyöntiyritystä upeasti kopiksi?

No, turha jossitella.

Lue perjantaina ilmestynyt Elmon PesisExtra joko tilaajatunnuksellasi tai maksullisena irtonumerona tästä!

 

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Pudotuspelien ensimmäinen suuri pommi kaatui pelokkuuteen"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


TILAA ELMO TÄSTÄ ×